Joulukuun 2. vuonna 1878 eli tasan 125 vuotta sitten rytinä ja rumputus herätti aamuvarhaisella tuhansia oululaisia. Edellisenä yönä Oulujoen vesi oli alkanut uhkaavasti nousta ja kääntyä pääväylästään kohti kaupunkia. 7. joulukuuta sanomalehti Kaiku uutisoi kaupunkia kohdanneesta onnettomuudesta otsikolla Vedenpaisumus Oulussa. Kaiku ei suotta liioitellut tapahtunutta, sillä tulva saavutti korkeusennätyksen Oulun torilla. Tapahtuman muistoksi kiinnitettiin vuonna 1879 nahkuri Lundin kivirakennuksen seinään laatta mahtavasta talvitulvasta.
Kaiun mukaan maanantaiaamuna (2.12.) kosken koko vesi oli juoksemassa outoa uraa. Virta kulki tätä suuntaa suoraan Pokkisillan alitse Narikan torille. Heikolanniemen venesatama, pakkihuoneen tori (Pakkahuoneenkadun alkupään torialue) ja Rantakatu oli kuohuvan kosken vallassa. Alimmainen meren rannalla oleva kaupunginosa oli joutunut veden alaiseksi. Pihat olivat täynnä vettä ja ihmiset monesta huoneesta pelastuivat veneellä. Niinpä ei päästy raastupaan ja lääninhallituksen huoneisiin jalan kastumatta.
Vedenpaisumus vaati ihmishengen
Kerrotaan, että vedenpaisumus vaati jopa yhden ihmishengen, kun merimies Johan Mällinen epäonnistui sianpelastusaikeissaan. Ensin Mällinen kuljetti veneellä vaimonsa ja neljä lastansa turvaan tulvan valtaamalta Sonnisaarelta Kuusiluotoon. Toisella matkallaan Mälliselle kävi huonosti; vene kaatui ja sekä sika että Mällinen hukkuivat jonnekin Sonnisaaren ja Kuusiluodon välille. Pohjois-Pohjanmaan museon hallussa oleva kuolinkirja kertoo, että merimies Mällinen todella hukkui tulvan aikana. Kuolinpäiväksi tosin on merkitty 6. joulukuuta, mutta kuolinsyyksi hukkuminen.
Aineelliset tuhot ja vahingot koettelivat rannan puutalojen asukkaita ja torin kauppamiehiä. Kaiun mukaan Pakkahuoneen tori oli miehen korkuisessa jääpeitossa ja kauppa siirretty kevääksi asti Kirkkotorille. Kauppamiehet kärsivät merkittäviä taloudellisia menetyksiä, kun tulvavesi nousi varastoihin ja turmeli kauppatavaran.