– Arki on aika kiireistä. Pipareita tekemällä molemmat pystyvät rauhoittumaan. Se on sellaista jouluun asettumista.
Jo yhdeksän vuoden ajan Oulunkaaren kuntayhtymän kehitys- ja resurssijohtajan Anu Vuorisen ja Kempeleen kunnanhallituksen puheenjohtajan Antti Ollikaisen jouluperinteeseen on kuulunut, että he luovat näyttävän piparimaailman ja antavat sen sitten lahjaksi Ollikaisen sisaren perheeseen.
– Yhdeksän vuotta sitten sisaren lapset olivat aika paljon pienempiä. Nyt he ovat jo 18-, 14- ja 11-vuotiaita, Ollikainen hymyilee.
Vaikka lapset ovat kasvaneet, perinnettä on jatkettu. Piparimaailman viemisestä on tullut jouluaaton odotettu ohjelmanumero. Teos pääsee aina arvoisellensa paikalle.
Tarkkaan harkittu teema
Teemaa mietitään joka vuosi tarkasti.
Viime vuonna Ollikainen sijoittui Brasiliassa kartingin Rotax Grand Finals -kilpailussa toiseksi, ja näyttävä pokaali päätettiin ikuistaa piparimaailmaan luonnollisessa koossaan kokonaisen karting-maailman keskelle.
Toissa vuonna Suomi100 oli selvä valinta piparimaailman teemaksi. Suomen-muotoisen alustan keskeltä pystyi löytämään muun muassa Mannerheimin-patsaan, Urho Kekkosen, Toripolliisin ja kauppahallin.
– Jokaisessa piparimaailmassa on myös lahjan saajien perhe: vanhemmat ja kolme lasta. Lisäksi meidän kolme koiraa on piilotettuna mukaan tavalla tai toisella, Vuorinen kertoo.
Herkullinen lahja on tarkoin mitoitettu. Se sopii kuljetuksen ajaksi autoon juuri ja juuri, kun Ollikainen ajaa ja Vuorinen istuu etupenkillä taideteos sylissään.
Totaalisilta katastrofeilta, jossa koko piparimaailma särkyisi ennen aikojaan, on ainakin toistaiseksi vältytty.
– Joka vuosi aina jotain vähän palaa ja särkyy. Ehkä turkkilaisen vesipuiston palmunoksat ovat olleet hankalimmat. Ensin kymmenen palmunoksaa paloi, sitten kymmenen särkyi, Vuorinen nauraa.
Teemaksi valikoituvat aina aiheet tai tapahtumat, jotka ovat jollain tavalla koskettaneet joko lahjan saajan perhettä tai Ollikaista ja Vuorista kuluneen vuoden aikana. On ollut partioleiriä, Kempeleen kuntaa ja huvipuistoa.
Vuorinen ja Ollikainen suunnittelevat ja ideoivat yhteistyössä kokonaisuutta. Paistamisessa päävastuu täytyy antaa aina toiselle, muutoin piparit saavat herkästi turhan paljon väriä pintaan. Koristelu suoritetaan yhteistyössä.
– Kyllä siihen kolme päivää saa menemään. Yhtenä päivänä tehdään osat, toisena koristellaan ja kolmantena kootaan.
Kovin paljon etukäteen teosta ei pysty tekemään kaksikon työkiireiden ja talossa asuvien karvakavereiden vuoksi.
– Tuoleja ei kärsi jättää pöydän ympärille, Vuorinen sanoo.
Nälkä kasvaa syödessä
Yhteen piparimaailmaan kuluu yleensä 4–5 kiloa taikinaa, karkkia 1–1,5 kiloa ja sokerimassaa suunnilleen saman verran.
– Aina he ovat sen saaneet kuulemma syötyä, Ollikainen nauraa.
Tämän vuoden taideteokseen on jo selvät suunnitelmat olemassa. Ainoastaan toteutus on kesken. Tarkoituksena on visioida Kempeleeseen kulttuuritalo, jossa voi tanssia balettia – se kun on lahjan saajien yhteinen harrastus.
– Idea mietitään yleensä valmiiksi, mutta toteutusvaiheessa tulee usein elementtejä lisää, Ollikainen kertoo.
– Vähän senkin mukaan mennään, mikä onnistuu ja mikä ei. Yrityksen ja erehdyksen kautta, Vuorinen nauraa.
Kaksikolta kysytään usein, ovatko he osallistuneet töillään kilpailuihin. Piparimaailmat syntyvät kuitenkin vain omaksi iloksi, harrastusmielessä.
– Joka vuosi silti vaikeuskerroin nousee ja nälkä kasvaa syödessä. Luovuus on tärkeintä ja tekemällä oppii, Vuorinen sanoo.