Suomalaisen joukkuepalloilun historia olympialaisissa on lyhyt, mutta huono.
Eniten suomalaiset joukkueet ovat osallistuneet - yllätys, yllätys - jalkapalloon ja kokonaista neljä kertaa. Saavutus kuitenkin himmenee, kun olympiajalkapallomme historiaa tutkitaan kunnon päivänvalossa.
1912 Suomi oli neljäs, mutta tuolloin jalkapallo vasta haki kuningaspaikkaansa, ja Tukholmaan pääsivät kaikki halukkaat maat. Vuonna 1936 olympiakomitean puheenjohtaja Erik von Frenckell junttasi jalkapalloilijoiden matkan läpi Berliiniin. Tuloksena oli 7-3-tappio Perulle ja nopea kotimatka.
Helsingin kotikisoihin Suomi pääsi isäntäjoukkueena, mutta Itävalta pudotti Suomen heti ensimmäisellä kierroksella 4-3-maalein.
1980 Moskovan kisoihin Suomi pääsi, kun kolmen joukkueen karsintalohkossa maamme edelle päätyneet Länsi-Saksa ja Norja boikotoivat olympialaisia.
Ei siis sittenkään kovin suuria mainetekoja.
Suomalaisten suurimmat riemunhetket olympialaisten joukkuelajeissa vuonna 1964, kun Suomi selvisi kovatasoisesta koripallon karsintaturnauksesta kisoihin. Itse Tokiossa Suomi päätyi toiseksi viimeiseksi eli 11:nneksi.
Historiankirjat tuntevat myös koripallo- ja maahockeyturnaukseen osallistuminen Helsingin kotikisoissa.
Toisin sanoen suomalainen joukkue on löytänyt vain yhden kerran tiensä karsintojen kautta olympialaisiin. Kovin hiljaista on ollut myös MM- ja EM-tasolla.
Suomea on turha kutsua hyväksi palloilumaaksi.
Talvisin Suomi on sentään menestynyt jääkiekossa, mutta se on koko maailman mittakaavassa varsin heikosti levinnyt laji - jääpallosta puhumattakaan.
Joukkuelajit saavat olympialaisissa valtavasti näkyvyyttä sekä televisiossa että paikan päällä.
Yksistään lipunmyynti jalkapallo-otteluihin kattaa tällä hetkellä kolmasosan koko Ateenan olympialaisten lipunmyynnistä. Sunnuntaina loppuunmyytyjä tapahtumia olivat muun muassa vesipallon molemmat iltasessiot, koripallon iltaottelut, muutama maahockey- ja lentopallopeli.
Suomessa valitettavan moni joukkuelaji joutuu kärvistelemään marginaalissa, eikä muutosta ole näkyvissä. Maamme edustus olympialaisten joukkuelajissa näyttää kaukaa haetulta.
Rahalla ei voi ostaa palloilukulttuuria, mutta sillä voi luoda edellytyksiä. Siinä missä Ruotsilla, Norjalla ja Tanskalla on jatkuvasti mahdollisuudet mitaleille esimerkiksi naisten joukkuelajeissa, Suomessa naisten maajoukkueet jäävät - ja on jätetty - lapsipuolen asemaan.
Olympiakomitea ja monet lajiliitotkin heräävät naisten suhteen vasta siinä vaiheessa, kun karsinnoista selviäminen voi näyttää mahdolliselta.
Ihmettä vain odotetaan tapahtuvaksi. Sama pätee osittain myös miesten joukkueisiin.