Oulun Kuivasjärven koulun juhlasali täyttyy tontuista, lampaista, enkeleistä, paimenista ja itäisen maan viisaista miehistä. Koulun joulujuhlan ensimmäinen yhteisharjoitus on alkamassa, ja rehtori Jussi Alikoski arvelee jo etukäteen, että odotettavissa on melkoinen kaaos.
Hälinän desibelit nousevat sitä mukaa, kun oppilaita tulee sisään. Rehtori saa kuitenkin äänensä kuuluviin, kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen.
"No niin, hiljennytäänpä!"
Joulujuhlaan esitykset ovat valmistaneet parittomat luokat, eli ykköset, kolmoset ja vitoset. Parillisten luokkien esiintymisvuoro oli koulun itsenäisyyspäivän juhlissa.
Heti alkuun ilmoille kajahtaa reipas yhteislaulu, jonka toimittajakin huomaa kouluajoiltaan tunnistavansa. Joku opeista säestää pianolla, ja sanat heijastetaan seinälle piirtoheittimellä. Lupaan olla kiltti ain', lapset kajauttavat. Noinkohan on?
Esityksen aloittaa viidesluokkalaisten näytelmä Vieras Korvatunturilla. Tonttulan keittiön mestarikokki maustaa joulupuuron vahingossa chilillä kanelin sijaan, ja pienempiä oppilaita naurattaa yleisössä. Korvatunturille saapuneen eksoottisen vieraan, Loordi Pikkelsin mielestä puuro on erinomaisen maukasta.
Ekaluokkalaisten ohjelmanumero Tonttulassa on jo lähempänä rehtorin lupaamaa kaaosta. Hienosti pienet koululaiset elämänsä ensimmäisestä joulujuhlan yhteisharjoituksesta selviävät.
Juhlan kruunaa kolmosluokkalaisten jouluevankeliumi. Toimittajakin muistaa omilta kouluvuosiltaan tuon pitkäpiimäisen pakkopullan, jota harjoiteltiin niin monet kerrat, että "ja tapahtui niinä päivinä" kaikuu korvissa joulun alla vieläkin.
Mutta mitä ihmettä! Evankeliumihan alkaa tätä nykyä ihan toisilla sanoilla, ja jatkuukin tyystin erilaisena kuin parikymmentä vuotta sitten. Mikään ei ole niin kuin ennen. Ei evankeliumin uuvuttava tylsyyskään, sillä Kuivasjärven koulun kolmoset vetävät Joosefin ja Marian Betlehemin-reissun ja Jeesuksen syntymän läpi sellaisella vauhdilla, etteivät paimenet tahdo perässä pysyä.
Yhdeksänvuotiaalle Reeta Haaraniemelle on langennut paimenille ilosanoman tuovan Herran enkelin rooli. Kuusenkoristenauhasta tehty sädekehä loistaa kutreilla, ja enkelimekko on lainattu koululta. Haaraniemen repliikki on näytelmän pisimpiä.
"Esitykset jännittää ihan hirveesti", tyttö tutisee nauraen. Katsomaan ovat tulossa äiti, isä sekä samassa juhlassa itsekin esiintyvä pikkusisko.
Keskiviikkoiltana kaiken pitäisi mennä sujuvasti, kun h-hetket koittavat. Koulun juhlasali on sen verran pieni, etteivät kaikki vanhemmat mahdu kerralla sisään, vaan sama esitys vedetään läpi kahteen otteeseen, ja kenraali samana päivänä läheisten päiväkotien eskareille.
Ennen keskiviikkoa harjoitellaan kuitenkin vielä moneen kertaan, ja tehdään viime hetken säätöjä. Ensimmäisellä esityskerralla huomataan, etteivät näyttämön valot riitä. Opettajilta löytyy ratkaisu siihenkin.
"Täytyy virittää piirtoheitin lisävaloksi", rehtori Alikoski tuumaa.