Tulipalot: Oulun Top­pi­las­sa syttyi aa­mu­yöl­lä kolmas ta­hal­li­sek­si epäilty palo

Koulut: Oulun ainoa kak­si­kie­li­nen enk­ku­luok­ka pyörii Poh­jois-Ri­ta­har­jus­sa

Ihmiset: Hai­luo­to­lai­sel­la Juha Topilla on tai­to­ja, joiden vuoksi elo­ku­va­tuo­tan­not soit­ta­vat hänelle

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Jos rat­kai­su onkin lä­hel­lä? Omissa yh­tei­söis­sä on mah­dol­lis­ta eh­dot­taa il­mas­to­te­ko­ja ja tehdä niitä yhdessä

Ihminen hahmottaa usein ilmastonmuutoksen vastaisen kamppailun joko yksilön kamppailuksi tai ylätason globaaleiksi ratkaisuiksi. Ehkä vastaus löytyykin näiden väliltä, yhteisöistä ja kollektiiveista?

Nostettuamme puolentoista vuoden ajan ilmastoteemaa lukioiden arkeen olemme yhä vakuuttuneempia tästä. Nuori ahdistuu, kun henkilökohtainen hiilijalanjälki ei näytä pelastavan maailmaa ja päättäjät eivät kuuntele tai ainakaan toimi. Olemme tarjonneet ratkaisuksi: muuttakaa koulua.

Elinor Ostrom oli taloustieteen nobelisti (2009), joka korosti tutkimustulostensa pohjalta lähidemokratian ja paikallisesti syntyvien ratkaisujen keskeisyyttä ilmastokysymyksessä.

Ostrom oli sitä mieltä, että vaikka maailmanlaajuinen sopimus olisi optimaalisin tapa hillitä ilmastonmuutosta, voimme onnistua myös lukuisilla keskisuurilla ja pienillä ratkaisuilla. Sitoutumisen rakentaminen ja luotto siihen, että muutkin kantavat vastuunsa (ns. vapaamatkustamisen ongelma) on näissä globaalitasoa helpompaa.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.