Pääkirjoitus

Jos lapsi ei kerro, voi kysyä, mitä somen maail­maan kuuluu – sek­suaa­li­sen hou­kut­te­lun uhriksi jou­tu­mi­sel­ta on mah­dol­lis­ta suo­jau­tua

Lasten houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin on vaikea täysin kitkeä verkosta.

Sosiaalinen median myötä verkkoon on syntynyt nettiin groomingiksi kutsuttu ilmiö.
Sosiaalinen median myötä verkkoon on syntynyt nettiin groomingiksi kutsuttu ilmiö.
Kuva: FELIPE TRUEBA

Lasten houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin on vaikea täysin kitkeä verkosta. On tärkeää, että lapsi uskaltaa kertoa aroistakin asioista – ja että vanhemmat uskaltavat kysyä.

Sosiaalisen median synty loi lähes saman tien nettiin groomingiksi kutsutun vastenmielisen ilmiön. Sanalla tarkoitetaan lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin.

Kaava toistuu verkossa yleensä seuraavasti: ensin harmittomaksi naamioitu lähestyminen, vaikkapa lapsen tai nuoren kuvan positiivinen kommentointi. Kun jonkinlainen luottamussuhde on luotu, yhteyden ottaja alkaa viedä viestittelyä seksuaalissävytteiseen suuntaan.

Pahimmillaan tapahtumat ovat johtaneet lapsen fyysiseen hyväksikäyttöön, jopa raiskauksiin. Ilman näitäkin saalistajien lähestymiset voivat jättää lapselle voimakkaita häpeän ja ahdistuksen tunteita.

Voisi ajatella, että grooming olisi helposti torjuttavissa. Esimerkiksi osassa some-palveluja epäilyttävän lähestyjän voi estää tai ilmiantaa.

Oulussa järjestetyssä, lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa käsitelleessä seminaarissa (Kaleva 27.) todettiin kuitenkin, ettei torjunta todellisuudessa ole aivan yksinkertaista. Myös houkuttelijat osaavat mukautua sosiaalisen median muutoksiin ja muuttaa toimintatapojaan.

Se, mitä seksuaalirikollisuuden tutkijat ja lastensuojelun asiantuntijat korostavat uhkien torjunnassa, on lasten ja vanhempien luottamuksellinen keskustelusuhde. Oulun seminaarissa kuultiin käytännöllinen neuvo: lapselta ja nuorelta voi kysyä suoraan, mitä netin puolelle kuuluu.

Kysymys on täysin perusteltu jo ajatellen sitä, kuinka paljon lapset ja nuoret netissä aikaa käyttävät.

Puhuminen seksuaalissävytteisistä yhteydenotoista omien vanhempien kanssa ei varmasti ole kaikille lapsille ja nuorille helppoa. Aihepiiri voi tuntua nololta tai häpeälliseltä. Osa nuorista osaa myös sujuvasti sivuuttaa epäilyttävät lähestymiset eikä koe tarpeelliseksikaan keskustella niistä aikuisten kanssa.

Jos lähestymiset ahdistavat ja pelottavat lasta ja nuorta, toimiva keskusteluyhteys aikuisen kanssa on kuitenkin ensiarvoinen. Vielä parempi, jos teema otetaan puheeksi ennen kuin lapsi on houkuttelun kohteeksi edes joutunut.

Se, että nuorella ei aina ole toimivaa keskusteluyhteyttä yhteenkään aikuiseen, on myös koukku, jota kalastelijat hyödyntävät. Härskeimmät heistä pyrkivät tekemään itseään aluksi tykö nimenomaan ymmärtävinä kuuntelevina aikuisina.

Asiantuntijat suosittelevat, että aikuiset myös tutustuvat niihin nettialustoihin, joilla lapset liikkuvat. Se, että tämän päivän lapsi tai nuori käskemällä jättäytyisi pois ikäistensä yleisesti käyttämistä viestintäkanavista, ei ole realismia.

Lasten houkuttelemisessa seksuaalisiin tarkoituksiin on kyse rikollisuudesta, joka on isoksi osaksi pystynyt pysymään piilossa. Jos ilmiötä ei saada käännettyä näkyviin, sillä säilyy elintila netin syövereissä.

Tätä uuden ajan rikollisuutta lienee mahdotonta kokonaan nitistää, mutta sen edessä ei myöskään pidä nostaa käsiä pystyyn. Toimet ovat tehokkaimpia, jos lasten ja nuorten tukena on vanhemmat, koulu, viranomaiset ja lastensuojelun asiantuntijat. Tähän suuntaan onneksi kuljetaan.