Suomalaiset ovat kantaneet viime päivät ja viikot kinkkuja kaupasta. Kyselimme muutamalta tunnetulta suomalaiselta, mitä heidän joulupöytäänsä kuuluu.
Koko kansan viihdyttäjä, taiteilija Jope Ruonansuu huokaa, kun joulun alla kyselee kuulumisia. Esiintyjällä oli rientoja ennen pyhiä, mutta lähempänä joulua hän ehti keittiöönkin.
"Minä olen meidän perheen paras kokki, mutta kyllä vaimokin laittaa hyvää ruokaa. Keikalta tullessa usein on uunissa herkullinen lasagne odottamassa."
Ruonansuun perheessä perinteet ovat kunniassa. Laatikoita ja kinkkua pitää olla, ja lapsuudenkodissa Kemissä oli pöydässä monenlaista kalaa.
"Isä oli kalastajana puoliammattilainen. Meillä oli joulupöydässä aina graavia lohta, suutarinlohta, siikaa ja lipeäkalaa."
Äiti ja mummu laittoivat kaikki laatikot itse. Ruonansuu käyttää puolivalmisteita. Kermaa lisäämällä niistä tulee hyviä.
Yksi jouluresepti on yli muiden. Hyvän ruoan ystävänä tunnettu koomikko valmistaa aina oikein hyvin hautunutta palapaistia.
"Siihen tulee hirveä, jos Lapin miehet ovat muistaneet paketilla. Jos hirveä ei ole, käytän nautaa ja possua. Liha saa hautua miedossa lämmössä niin kauan, että se ihan murenee."
Näin Jopen palapaisti syntyy: Paloittele lihat ja ruskista ne pannulla. Siirrä pataan tai uunivuokaan. Lisää joukkoon pari sipulia neljään osaan lohkottuna. Mausta pippurilla ja suolalla. Lisää muutama laakerinlehti ja vuokaan vielä vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Paista 110-120 asteen lämmössä useita tunteja.
Joulun sinappikin on kotitekoista.
"Tulisella sinapilla on hyvä sivellä kinkun kylkeä", Jope vinkkaa.
Näyttelijä, kirjailija Vivi-Ann Sjögren kokeilee mielellään erilaisia lipeäkalaruokia, mutta lipeäkala ei ole joulukaloista eksoottisin. Sjögren vietti kolme joulua peräjälkeen taiteilijaresidenssi Villa Karossa Länsi-Afrikan Beninissä.
"Yhdessä paikallisen kokin kanssa rakensimme suomalais-afrikkalaisen joulupöydän. Tillillä maustetusta kalapateesta tuli perinne. Suomessa käytän haukea ja lohta, joskus vain silakkaa. Beninissä patee syntyi meriahvenesta ja barrakudasta. Kuivattua tilliä minulla on aina kapsäkissä."
"Tänäkin jouluna haluaisin tarjota Villa Karossa nyt asuville tai siellä joskus asuneille perinteistä kalapateeta", sanoo Sjögren, joka näin juhlistaisi Villa Karon kymmenvuotisjuhlaa.
Hupaisin joulumuisto on Sjögrenin avioliiton alkuajoilta.
"Espanjalainen mieheni vietti ensimmäistä joulua Suomessa, ja miehen suku oli huolissaan."
Isä lähetti pojalleen "oikeaa" jouluruokaa: kikherneitä, linssejä, säilykkeitä, espanjalaisia joulumakeisia, juustoa ja valkosipulimakkaraa.
"Mieheni lähti jalkaisin postiin pakettia hakemaan ja palasi 15-kiloisen laatikon kanssa."
Kirjailija Sofi Oksanen muistaa lapsuuden jouluista varsinkin piparitaikinan teon.
"Äiti tekee myös hyviä liha- ja riisipasteijoita, joiden resepti löytyi vuosisadan alun vanhasta keittokirjasta mummolasta."
Porkkanalaatikosta pitävä Oksanen on kehitellyt uusia laatikoita, yksi sellainen on hapankaalilaatikko. Eikä ihme. "Olen hulluna hapankaaliin."
Oksaselta syntyvät helposti joulutortut uusin täyttein kuin myös firenzeläiset pikkuleivät.
Kirjailija Risto Isomäen lapsuuden joulujen paras herkku oli äidin leipoma päärynätorttu.
"Äiti leipoi torttua vain jouluksi. Olimme siskoni Outin kanssa vakuuttuneita siitä, että torttu oli koko Maapallon herkullisin leivonnainen. Pieninä päärynätortun jako yhtä suuriin palasiin oli millimetrityötä", Isomäki muistelee.
Kinkusta Isomäki ei pitänyt edes lapsena, eikä sitä ole joulupöydässä nytkään. Isomäki ei syö lihaa, mutta muut jouluruoat, lipeäkalaa lukuun ottamatta, maistuvat.
"Ykkönen on ehkä lasimestarinsilli tai sinappisilakat."
Isomäki ei pääse joulunakaan terveyskasvattajan ja ilmastoaktiivin roolista. Paketeista paljastuu usein terveyttä edistäviä keittokirjoja.