Oulu
Eurooppa-neuvoston huippukokouksen on määrä päättää unionin laajentamisesta loppuviikosta Kööpenhaminassa. Neuvottelut saatetaan päätökseen kymmenen edistyneimmän maan kanssa. Tanskan pääministeri AndersFogh Rasmussen on puheenjohtajakierroksellaan yrittänyt saada jäsenmaita hyväksymään hakijamaille annetut ehdotukset.
Ulkomaankauppaministeri Jari Vilénin (kok.) mukaan päätös laajentumisesta tulee Kööpenhaminassa. "Olen siitä aivan vakuuttunut. Suotavaa on, että useiden hakijamaiden kanssa saataisiin sovittua laajentumisesta jo ensi viikon ulkoministerikokouksessa Brysselissä", Vilén sanoo.
Ulkoministerit neuvottelevat maanantaina ja tiistaina EU:n laajenemisesta. Laajentumisen laajuus selviää viikon sisällä. "Keskeiset poliittiset ratkaisut tehdään Kööpenhaminassa. Siellä ratkeaa myös se, moniko kymmenestä saavuttaa neuvottelutuloksen", Vilén sanoo.
Liittymisneuvottelujen loppumetreille on luvassa pilviä. Rasmussen arvioi äskettäin Helsingissä varsin suorasukaisesti, että EU voi ottaa jäseneksi myös pienemmän ryhmän maita, jos neuvotteluja kaikkien kanssa ei saada valmiiksi. Kivenä kengässä on Puola, jolle EU:n tarjous ei tahdo riittää. Seuraava vaihtoehto siirtyy Vilénin mukaan vuoteen 2007, jolloin Romania ja Bulgaria ovat vuorossa.
EU:n tarjous
hyvin antelias
Vilén on toistanut hakijamaissa viestiä, jonka mukaan kaikkien yhteinen intressi on päättää neuvottelut ajoissa, eikä jättää sopimusta viimeisen yön vääntöön.
"Siinä tilanteessa on yleensä, meidän kokemusten mukaan, mahdotonta saada eteenpäin niitä asioita, joita itse pitää tärkeänä. Silloin edessä on vaikeat kompromissit useiden vaihtoehtojen välillä", Vilén selventää.
Tanska on tehnyt omissa nimissään lopullisen tarjouksen. "Suomen käsityksen mukaan tarjous on hyvä ja jopa antelias. Se vastaa suurimpaan tyytymättömyyteen, jota hakijamaissa on ollut", Vilén vakuuttaa.
Tarjous on Vilénin mukaan niin hyvä, että sen pitäisi olla poliittisesti riittävä. "Kovin paljon runsaskätisempää tarjousta on vaikea saada, pikemminkin päinvastoin", Vilén sanoo.
Jean Monnet -professori Esko Antola pitää jonkin maan jättämistä ulkopuolelle teknisesti mahdollisena, mutta ei poliittisesti. "Estettä sille ei ole, nämähän ovat kahdenväliset neuvottelut jokaisen hakijamaan kanssa ja jokainen tekee oman erillisen sopimuksensa", Antola sanoo.
Poliittinen näyttävyys tärkeintä
Mikäli neuvottelut vielä loppumetreillä takkuilevat, on Antolan mukaan todennäköistä, että huippukokouksessa tehdään näyttävä periaatteellinen päätös, mutta sopimuksiin jätetään viilattavaa ennen lopullista allekirjoitusta. "Poliittisesti on tärkeintä näyttävyys", Antola toteaa.
Antola muistuttaa, että Amsterdamin sopimusta 1997 hiottiin jälkikäteen monta kuukautta. Samoin kävi Nizzan sopimuksen 2000, josta jäsenmaat riitelivät vielä pitkään, mitä pimeinä yön tunteina sovittiin.
Antola ei pidäkään uusien jäsenten liittymiseksi asetettua aikarajaa 1.5.2004 mitenkään sitovana. "On aikamoinen saavutus, jos uudet jäsenmaat ovat jäseniä tuolloin", Antola toteaa.
Tanskalla historiallinen tilaisuus
Tanskan paineet saada ratkaisu aikaan ovat poliittisista ja ennen muuta historiallisesti suuret. EU tuli 1993 Kööpenhaminassa pitämässään huippukokouksessa luvanneeksi, että myös entiset itäblokin maat voivat hakea EU:n jäsenyyttä, jos ne täyttävät niin sanotut Kööpenhaminan kriteerit.
Ympyrä on sulkeutumassa ja kymmenen vuotta sitten avautunut mahdollisuus toteutumassa.
Antola ei usko, että EU on laajenemisen jälkeen tavallisille kansalaisille onnellisempi paikka kuin nyt. Lähtötaso entisen itäblokin maissa on kaukana demokraattiset perinteet omaavasta ydinjäsenistöstä.
Vilén luottaa siihen, että uudet jäsenmaat hyötyvät nopeimmin jäsenyydestä. "Varallisuus ja vauraus lisääntyvät ja EU:n läsnäolo näkyy infrastruktuurin, hallinnon ja ympäristön kohentumisena. Vanhoissa jäsenmaissa se näkyy kasvavana taloudellisena aktiviteettina", Vilén tiivistää.
Vilénin mukaan EU tarjoaa jatkossa paremmat mahdollisuudet myös kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan.
Uusien jäsenmaiden sopeutuminen jäsenyyteen ja vanhojen jäsenmaiden sopeutuminen uusiin jäsenmaihin ottaa aikansa. Jäsenenä oleminen tarkoittaa kansalaisyhteiskunnan, poliittisen järjestelmän ja hallinnon sopeutumista EU:hun.
Suomelle ja Ruotsille liittyminen ei tuottanut ongelmia, sillä yhteiskunnallinen järjestelmä oli kiinteä osa länsimaista perinnettä, markkinatalous ja avoin yhteiskunta vahvoja.
"Kestää varmasti ainakin kymmenen vuotta ennen kuin esimerkiksi Puola on sataprosenttinen jäsen", Antola toteaa.
Antola muistuttaa, että esimerkiksi korruptio oli olennainen osa sosialismia ja siihen myös komissio on kiinnittänyt toistuvasti huomiota arvioidessaan hakijamaita.
Laajenemisen seurauksena on professori Antolan mukaan kahden kerroksen väen syntyminen unioniin.
"Syntyy kova ydin niistä maista, jotka haluavat pitää järjestelmän toiminnassa ja pitää kiinni siitä, mitä on saavutettu ja mennä myös eteenpäin", Antola toteaa.
EU kasvaa 25 valtion yhteisöksi, kun Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovenia, Slovakia, Tshekki, Unkari ja Viro liittyvä unioniin. Bulgariasta ja Romanista ei odoteta jäseniä ennen vuotta 2007. Jäsenehdokas Turkille ei ole luvassa neuvottelujen alkamispäivää.
