Mauri Sariolalle Lappi oli pakopaikka elämän kolhuilta, jossa ei taustoja liikoja kyselty.

”Tuli eletyksi vähän liiankin vilkasta elämää. Ja silloin minä eräänä pahana krapula-aamuna, herätessäni boksissani siellä Kallion kaupunginosan kivierämaassa ja katsoessani ikkunasta takapihan tiiliseinää äkkiä ajattelin, että onko tämä ollenkaan ihmisen arvoista elämää. Muistin näitten maisemien vapaat tuulet...”