Perhe pysähtyy lomamatkalla huoltoaseman baariin. Isä tilaa tuhdin sveitsinleikkeen, äiti haluaa keventää annosta ananasviipaleella ja valitsee havaijinleikkeen. Poika ottaa oskarin, koska saa sen mukana katkarapua, mutta tytär ronkkii lastenlistan mini-wieninleikkeestä anjovikset ja sitruunat heti pois.
Usein perusleike on kaikissa annoksissa ihan samanlainen nuijittu porsaanleike. Erilaiseksi annoksen tekevät leikettä koristavat lisäkkeet.
Mutta kuka kumma Oskar olikaan ja miksi ihmeessä Wienissä haluttiin laittaa leikkeen päälle sitruunaa kapriksia ja anjovista? Vai haluttiinko sittenkään? Lisäkkeet ja nimet eivät ole ilmestyneet tyhjästä. Jokaisella klassikolla on tarinansa.
Kunniakas
Gordon bleau
Gordon bleau on tunnettu keittiökoulukunta, joka on antanut nimensä monille ruoille. Niistä tunnetuin lienee vasikanleike gordon bleu, emmental-juustolla ja joskus myös keittokinkkuviipaleella täytetty, leivitetty vasikanleike.
Meillä gordon bleau esiintyy usein sveitsinleikkeenä ja porsaanlihasta valmistettuna. Sveitsissä ruokalaji on yleinen kotiruoka. Lihakauppiaat myyvät täyttövalmiiksi leikattuja lihataskuja.
Nimi Gordon bleaun (sininen nauha) lienee peräisin Ludvig XIV:n rakastajattaren, Maintenonin markiisittaren vuonna 1686 perustamasta koulusta. Se oli tarkoitettu köyhtyneiden aatelisten, erityisesti upseereiden tyttärille. Koulu tuli tunnetuksi arvomerkkinä käytetystä sinisestä nauhasta.
Koulun perinteitä on jatkanut keittokoulu L'École de Cordon bleu, jonka monet suomalaisetkin keittiömestarit ovat käyneet.
Wieninleikettä
Milanosta
Vasikanleike milanolaiseen tapaan on tuttu ainakin Italian-kävijöille, mutta harva tietää, että Wiener Schnitzel eli wieninleike on samaa sukua. Costoletta alla milanesea valmistettiin jo 1300- ja 1400-luvuilla, mutta Wieniin se levisi 1848.
Välittäjänä oli marsalkka Radetzky, joka ihastui leikkeeseen Milanossa ja lähetti ohjeen Hofburgin hovin keittiöön.
Oikea Wiener Schnitzel on hyvin ohueksi nuijittu leivitetty vasikanleike, jonka pitää olla niin suuri, että se ulottuu yli lautasen reunojen. Sellaisena leikettä saa yhä ainakin Wienistä. Nykyisin se tosin valmistetaan usein vasikkaa edullisemmasta porsaanlihasta.
Leike pyöritellään kananmunassa, leivitetään jauhoissa ja sämpylänmuruissa. Oikeaoppisesti se paistetaan sianrasvassa, mutta voikin käy. Paistamisen jälkeen leike kuivataan niin tarkasti, että hieno nainen voi istua sen päälle tahraamatta iltapukuaan. Wienissä leikettä koristavat useimmiten sitruunalohko ja persiljan oksa. Anjoviksen ja kapriksen yhdistelmä on amerikkalaista keksintöä.
Leikkeen kuin leikkeen kanssa syödään meillä nykyisin ranskalaisia perunoita. Perunamuusi kuulostaa jo paljon aidommalta, mutta Wienissä leikkeen kanssa tarjotaan usein myös kylmää perunasalaattia.
Oscar II sai oman
nimikkoleikkeen
Kun tilaa oskarinleikettä, saa eteensä useimmiten vasikan- tai porsaanleikkeen leivitettynä sekä parin parsanpalan ja katkaravun koristamana. Alkuperäinen leike valmistetaan kuitenkin hyvästä vasikan sisäfileestä tai sisäpaistista kevyesti nuijittuna, ei leivitettynä.
Vasikanleike à la Oskar on ruokalaji, jonka syntyhistoria tiedetään päivälleen. Oskar II oli Bernadotte-suvun arvovaltaisimmin esiintyneitä kuninkaallisia. Hänen aterioillaan oli aina huomattavan suuri määrä ruokalajeja ja juomia.
Nimikkoleikkeen hänelle loihti Tukholman Oopperakellarin ranskalainen keittiömestari Paul Edmond Malaine 1897 sen kunniaksi, että kuningas oli hallinnut 25 vuotta. Upean leikkeen ympärillä oli choron-kastiketta, päällä oli hummeria ja kaksi parsanuppua.
Kun leikettä tarjotaan oikein hienosti, sen päälle lisätään myös tryffeliviipaleita. Herkullinen choron-kastike on bearnaise-kastiketta, johon on lisätty pari ruokalusikallista voimakkaasti kokoonkeitettyä tomaattisosekastiketta.