Johteenpookin venesatama Hietasaaressa kylpee kevätaamun auringossa. Yöpakkasen rippeet nipistelevät poskipäissä ja jäätynyt rapakko ritisee kumisaappaan alla, silti ilmassa on jo kevääntuntua ja -tuoksua.
Hiljaisuuden rikkoo Rommakonselältä kantautuva laulujoutsenten kiivas kaakatus.
– Niitä on kolmisenkymmentä. Taitaa olla kevään ennätys, tuumaa joka-aamuisella linturetkellään Johteenpookiin poikkennut lintuharrastaja Esa Aalto kavereilleen Juha Hilskalle ja Jouko Silvennoiselle.
Miehet nostavat kiikarit nenilleen.
– Katsos, siinähän menee telkkäkin, miehet toteavat kuin yhdestä suusta.
Esa Aalto kaivaa vihkonsa esiin ja kirjaa siihen aamun 30:nnen lintulajin. Aamun lajilistasta löytyvät laulujoutsenen ja telkän lisäksi myös muun muassa uuttukyyhky, merimetso, merikotka, isokoskelo ja urpiainen.
– Urpiaisiahan tapaa täällä talvellakin, mutta näinä päivinä se on runsastunut todella voimakkaasti.
Torstaiaamuna tervehdyksensä lintuharrastajakolmikolle visersi ensimmäistä kertaa tälle keväälle myös viiden kiurun parvi. Mikäli vanhaan loruun on uskominen, kesä on siis kuunkierron päässä.
– Tästä en menisi aivan päätäni pantiksi laittamaan, Esa Aalto naurahtaa.
Hän itse arvioi kevään olevan lintuhavaintojen perusteella nyt noin pari viikkoa edellä tavanomaisesta.
Paras aika aloittaa harrastus
Esa Aalto, Juha Hilska ja Jouko Silvennoinen sanovat juuri nyt olevan paras aika aloittaa lintuharrastus.
– Luonnon kevätnäytelmää korona ei pysty pysäyttämään, vaikka muun maailman voikin. Lähiviikkojen aikana tapahtuvassa lintulajikirjon runsastumisessa riittää seurattavaa kaiken ikäisille, ja luonnossa on helppoa pitää turvaväli, Silvennoinen sanoo.
Miehet tunnelmoivat jokaisen linturetken olevan uusi seikkailu, jossa pää tyhjenee arkisista huolista ja murheista.
– Vaikka takana on kymmeniä harrastusvuosia, jokainen retki on aina erilainen, ja omalla tavallaan kiehtova, Aalto suitsuttaa.
Alkuun lintuharrastuksessa pääsee lintuoppaalla ja muistiinpanovälineillä. Tarjolla on tätä nykyä myös lukuisia digitaalisia konsteja havaintojen kirjaamiseksi.
Hilska tähdentää, ettei lintupiireissä tunneta kalavaleita tai lapinilisiä.
– Vain täysin varmat tunnistukset kirjataan. Se on herrasmiessääntö. Jos olet epävarma, kirjoita ylös tuntomerkkejä ja vertaile niitä kaikessa rauhassa lintukirjan kuviin. Seuraavalla kerralla ehkä jo tunnistat lajin.
Jos havainnointi alkaa tuntua mieluisalta, seuraava hankinta on kiikarit. Lopullisesti hurahtanut hankkii lähes poikkeuksetta myös kaukoputken. Aalto sanoo kiikareihin ja kaukoputkiin pätevän saman säännön: hyvää ja halpaa ei ole olemassa.
– Kunnollisen kiikarin tai kaukoputken hankkiminen kirpaisee kerran, mutta kun hinnan jyvittää harrastusvuosille, ei se tunnukaan enää niin kalliilta, Aalto sanoo.
Hän huomauttaa oman teinivuosiensa säästöillä hankitun kaukoputken palvelleen moitteettomasti jo parikymmentä vuotta.
Hietasaari parhaita lintupaikkoja
Lintuharrastajakaverukset sanovat Hietasaaren olevan yksi Oulun parhaista lintuhavainnointipaikoista – ainakin vielä toistaiseksi.
– Täällä tapaa monipuolisesti niin metsä-, vesi- kuin muuttolintujakin, Aalto sanoo.
Oulun Pyykösjärveä hän puolestaan kehuu koko Pohjois-Pohjanmaan parhaaksi lintujärveksi.
– Listalta ei sovi unohtaa Kempeleen- ja Liminganlahteakaan, sillä ne lukeutuvat Euroopan mittakaavassakin merkittäviksi lintukosteikoiksi.
Ottipa suunnaksi minkä tahansa edellä mainituista, liikkeelle kannattaa lähteä varhain aamulla. Silloin linnut ovat yön jäljiltä nälkäisiä ja liikkeellä.
Eskimosirri pisti liikkeelle
Buustia lintuharrastukseen voi hakea esimerkiksi osallistumalla BirdLife Suomen 100 lajia -haasteeseen, jossa tunnistetaan vuoden aikana sata lintulajia.
Haaste on jaettu kolmeen eri sarjaan. Perinteisessä sarjassa tunnistetaan lajeja missä päin Suomea, miten tahansa liikkuen. Ekosarjassa lintujen perässä mennään ainoastaan lihasvoimin. Valokuvausarjassa lintuja kuvataan.
Aalto, Hilska ja Silvennoinen kertovat kuuluvansa ekosarjaan.
– Tällä tavoin harrastukseen saa yhdistettyä myös liikunnallisen puolen, Aalto sanoo.
Hän innostuu muistelemaan ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kohtaamistaan eskimosirrin kanssa. Sitä varten oli pyöräiltävä Kellosta Lumijoen Pitkänokalle ja lompsittava viitisen kilometriä kahluusaappaissa rantaruovikkoa.
– Sain jo lapsena luontoleirillä nimen Esa-Eskimosirri, joten olihan tämä näillä leveyksillä harvinainen vieras nähtävä omin silmin, kun sen olinpaikasta sain vihiä. Oli kaiken vaivan arvoinen reissu. Sen koommin en ole eskimosirriä nähnyt.
Muitakin harvinaisuusia Aallon lintuhavaintovihkoista löytyy, muun muassa Suomeen harvoin eksyvä muuttolintu tundravikla.
– Tällaiset harvinaiset havainnot ovat harrastuksen suola, mutta toisaalta ihan kotoisan hömötiaisenkin tapaaminenkin ilahduttaa.
Hömötiainen, kuten yli kolmasosa Suomessa pesivistä linnuista, on sen elinympäristön jatkuvan supistumisen myötä uhanalainen.
– Esimerkiksi täällä Hietasaaresta ennen runsaana esiintynyt hömötiainen on kadonnut lähes kokonaan, Aalto harmittelee.
Kotiaskareena linnunpönttö
Lintuharrastajat hoksauttavat, että korona-aikana oivaa koko perheen puuhaa on havainnoinnin lisäksi myös linnunpöntön nikkaroiminen.
– Tästä kun pistetään pari viikkoa eteenpäin, pesäpaikoista alkaa olla kova kilpailu. Nyt on siis hyvä hetki tehdä ja asentaa pönttö. Netti on pullollaan hyviä ohjeita!