Saamelaisten kansallispäivää vietetään perjantaina 6. 2.
Modernin joiun mestarin Wimme Saaren musiikilla on ystäviä ympäri maailmaa Intiasta Australiaan. Tammikuun lopulla Wimme kävi esiintymässä Espanjassa ja palasi saamelaisten kansallispäiväksi kotimaahan.
Maailmalla joiku on saanut aivan uusia merkityksiä.
"Intiassa tultiin keikan jälkeen kertomaan, että heillä on siellä samantyyppistä uskonnollista musiikkia. Arvelivat, että joiulla olisi jokin yhteys sikäläiseen perinteeseen", Wimme Saari, 44, kertoo.
Kolmen lapsen koti-isä viettää juhlapäivää nykyisellä asuinseudullaan Itä-Suomessa. Synnyinmaisemiin Kelottijärvelle on matkaa, mutta tilaisuuden tullen Wimme suuntaa perheineen sukunsa juurille.
"Henkireikänä on, kun pääsee käymään pohjoisessa tuultumassa ja hakemassa uusia ajatuksia. Jouluna oltiin melkein pari viikkoa vanhassa kotipaikassa. Ennen Intian reissuakin oli sopivasti syyslomaa viikon pätkä käydä siellä latautumassa."
Tarinat
paperille
Kulttuuri välittyy myös uudelle polvelle: saamen kieli yhdistää Wimmen lapset esimerkiksi Norjan saamelaisalueella asuviin serkkuihin.
"Sukuloidessa lasten kielitaito pysyy edes jonkinlaisessa kunnossa, kun nykyisillä asuinsijoilla kieltä ei pääse käyttämään kuin kotona", Wimme pahoittelee.
Wimmen ilmaisun tunturisaamelainen eksotiikka on kiehtonut monenlaisia kuulijoita. Kosketinsoittaja-ohjelmoija Jari Kokkosen ja kielisoitintaituri Matti Walleniuksen säestys on loihtinut kansainvälistä ambient-sointia esimerkiksi viime maaliskuussa ilmestyneeseen Bárru-levyyn.
Uusi albumi Gapmu syntyi ilman tuttuja äänitaustoja - levyn ambienssin luo tulen rätinä tai moottoriveneen surina. Wimme myös antaa avaimet joikuihinsa ja on kääntänyt tekstit suomeksi. Mukana on myös saamen-, ruotsin- ja englanninkieliset sanat.
Levy henkii tavatonta lämpöä ja läsnäoloa. Osa tunnelmasta juontuu tekotavasta.
"Gapmu on nauhoitettu täysin Kelottijärven maisemissa. Materiaali on pääosin lapsuusmuistoja. Sitä oli helppo työstää paikan päällä, missä on syntynyt ja kasvanut. Joikuun sai jotenkin paremmin sisältöä", Wimme selvittää.
"Osa materiaalista kuten Bággu / Pakko on laavussa joikattu. Istuimme taljojen päällä nuotiolla kahvia keittäen. Ylitalon Tapio nauhoitti ja Juha Iisakki Koivisto otti nauhoitustilanteet videolle. Juha Iisakin kanssa on koottu materiaalia televisiodokumenttia varten jo viisi vuotta."
Ympäristö
joikuihin
Wimmen skaala on huikea. Joikujen aiheet kaartuvat henkilökuvista arkiaskareisiin kuten hellan sytyttämiseen. Filosofisiin sfääreihin Wimme nousee, kun aiheena on luonto.
Esimerkiksi Beaiveloddi / Perhonen -joikussa kieli taipuu ekonomiseen poljentoon, joka tuo mieleen japanilaiset haiku-runot.
"Seurasin mielessäni pientä tunturipuroa. Olo oli kevyt kuin perhosella. On mystinen tapahtuma, kun tuntee irtoavansa ruumiista eikä ole kehoa painolastina. On vain mieli, joka liikkuu."
"Joikasin sen tunturin rinteellä. Paikka on sukuni ydinaluetta. Tunnustelin, liikkuuko esi-isien henkiä vielä samoissa paikoissa, missä on elävänäkin liikuttu. Kyllä vähän tuntui siltä, että siellä oli vielä toimintaa", Wimme toteaa.
Hengellistä mukana
Levy päätyy saamenkielisiin virsiin. Hengellinen musiikki tuli mukaan pitkän harkinnan jälkeen.
"Ajattelin, että mikseivät ne mahdu samaan pakettiin, kun ne mahtuvat samaan elämäänkin. Eihän niitä tarvitse erotella", Wimme toteaa.
"Minulla on lestadiolaiskotitausta. Joiku ja virret lähentyvät lapsuuskokemuksien kautta. Kristillisyydenkin voi kokea henkisyytenä, joka on läheistä myös joikumiselle. Molemmissa on jotain samaa."
Teos on saanut palautetta erityisesti Wimmen kotiseuduilta.
"Tämä levy on lähempänä minun omaa kansaa, tämä on enemmän saamilevy. Se koetaan paljon läheisemmäksi, aiheet ja tunnot nousevat täysin saamelaisalueelta."
"Tuntuu, että viidestä levystäni tämä on parhaiten kolahtanut myös sisaruksiin. Aiheet on osittain minun veljien ja siskojen kanssa yhdessä koettuja. Sen takia se on henkilökohtainen melkein kaikille meillä päin."