The Beatlesista on kirjoitettu kasoittain teoksia. Philip Normankaan ei uudella yli 800-sivuisella kirjallaan John Lennon (WSOY) ole ensimmäistä kertaa Beatlesia kyydissä. 1980-luvulla Normanilta ilmestyi Shout! - Beatlesien tarina. Norman kertoi silloin kuten nytkin muun muassa John Lennonin ja Paul McCartneyn ensimmäisestä tapaamisesta.
Paul McCartney tiesi John Lennonin ulkonäöltä ennen 6. heinäkuuta 1957 tapahtunutta kohtaamista.
"Häntä nähtiin, ei tavattu. Jos tämä Teddy-poika nousi bussiin en katsonut häntä silloin liian pitkään, koska en halunnut saada turpiin", McCartney kertoo Normanin kirjassa.
Tulevaisuuden tutkaparin yhteinen ystävä Ivan Vaughan houkutteli McCartneyn katsomaan John Lennonin bändin keikkaa St. Peter´s -kirkon puutarhajuhlissa Liverpoolin Wooltonissa. Viisitoistavuotias McCartney saapui Quarrymenin keikalle polkupyörällä.
Quarrymenille oli annettu juhlassa aikaa kahteen lyhyeen settiin, ennen ja jälkeen Liverpoolin kaupungin poliisilaitoksen koirakoulunäytöksen. Yhtye oli kiinnitetty myös päivän juhlallisuudet päättäviin tansseihin St. Peter´sin kirkkosalin tiloihin. Vaughan otti McCartneyn sinne mukaansa, koska halusi Johnin ja Paulin tapaavan.
Lapsenkasvon hopeapilkkuinen pikkutakki
Paul McCartney oli pukeutunut ensitapaamiseen tunnollisesti.
"Valkoiseen leveäharteiseen ja -käänteiseen pikkutakkiin, joka kimalteli hopeapilkkuja, ylsi miltei häneen polviinsa ja paljasti altaan kapeimmat mustat pillifarkut, mitä Paul oli ikinä onnistunut salakuljettamaan luottavaisen isänsä ohi", Norman kirjoittaa.
Tapaaminen sujui jokseenkin hämmentyneissä tunnelmissa.
"Esittelyt suoritettiin jäykänlaisesti. Tässähän oli sentään kyse kovin nuoresta tunkeilijasta ja poikkeuksellisen tiiviistä kaveriporukasta."
McCartney nappasi tunnelmaa keventääkseen kitaran hyppysiinsä ja alkoi esitellä taitojaan. Ilmojen teille kajahti muun muassa Eddie Cochranin tunnetuksi tekemä Twenty Flight Rock. Jonkunlaisen vaikutuksenkin Paul onnistui tekemään.
"Kaikesta huolimatta taakse kammatun tukan, lapsenkasvojen ja korkeudestaan huolimatta räväkän laulun sekä valkoisen pikkutakin kokonaisvaikutelma oli vastustamaton", Norman kuvailee.
Toinenkin kuningas kukkulalle
Vuosia myöhemmin McCartney muisteli "aikuiselta ja huikentelevaiselta" vaikuttaneen Lennonin olleen juovuksissa. Mutta juovuksissa tai ei, niin Lennon pyysi itseään yli puolitoista vuotta nuorempaa Paulia liittymään Quarrymeniin jo samana päivänä.
"Ajattelin puoliksi itsekseni: hän on yhtä hyvä kuin minäkin. Siihen asti minä olin ollut kukkulan kuningas. Nyt mietin: jos otan hänet mukaan, mitä mahtaa tapahtua? "
"Päätöksessä oli kyse siitä, pidinkö itseni itseni edelleen vahvimpana hahmona vai vahvistaisinko bändiä. Ajattelin kyllä, että hänet pitäisi pitää kurissa, jos antaisin hänen liittyä mukaan. Mutta hän oli tosi hyvä, joten hänet kannatti ottaa porukkaan. Sitä paitsi hän näytti Elvikseltä. Diggasin häntä", John Lennon muisteli vuosia myöhemmin heinäkuussa 1957 tekemäänsä päätöstä.
Tarinan jatko on lievästi sanottuna musiikin historiaa. Eikä Lennonin merkillisellä tavalla suhtautua koulunkäyntiin juuri muuta kuin ryhtymistä taiteilijaksi voinut suunnitellakaan. 11 päivää puutarhajuhlien jälkeen Lennon päätti viimeisen lukuvuotensa keskikoulussa.
"Hän oli suorittanut päättökokeen seitsemässä aineessa ja reputtanut jokaisen. Edes erikoisalallaan kuvaamataiteessa hän ei vaivautunut yrittämään tasokokeen matalien minimivaatimusten ylittämistä", Philip Norman kirjoittaa.