"Jo silloin oli selvää, että tästä tulisi minun työni" – Tapani Kansan juh­la­kier­tue päättyy Ouluun, viih­de­mu­sii­kin kiin­to­täh­ti nousi lis­ta­kär­keen jo 1968

Suorapuheinen Tapani Kansa ei säästele sanojaan, kun hän miettii maailman ja Suomen tilannetta. Nykymusiikkia hän kertoo seuraavansa hyvin vähän. Häntä eivät kiinnosta kykykilpailut.

Tapani Kansan juhlakiertue päättyy Ouluun. Konserteissa yleisölle ovat kelvanneet niin vanhat hitit kuin uudet laulut.

Tapani Kansa kuuluu Suomen viihdemusiikin ikoneihin. Yli 50 vuotta jatkunut laulajanura on sisältänyt lukuisia huippuhetkiä.

Kansa ponnahti listojen kärkeen vuonna 1968 käännösiskelmällä Delilah. Tie menestykseen oli avattu ja Kansalle se merkitsi haaveen toteutumista.

– Jo silloin oli selvää, että tästä tulisi minun työni, hän sanoo.

Kansa sanoo, että ura on ollut yhtä menestystä ja hittejä vuosi vuoden ja myös vuosikymmenen jälkeen. Hän tekee töitä ja kiertää konserttilavoja edelleen mielellään.

– Rakastan laulamista ja esiintymistä, hän sanoo.

50-vuotisen taiteilijauran konserttisarja on näyttänyt, ettei kansakaan ole Kansaa unohtanut. Aplodit ovat kaikuneet niin vanhoille hiteille kuin uusillekin Sielunlaulut-albumin lauluille. Kassu Halosen kanssa tehty levy on tärkeä, sillä siellä on Kansan omia tekstejä.

– Joka ainoa esitettävään lauluun pitää suhtautua rakkaudella ja innostuksella. Annan aina kaikkeni ja tulkitsen hititkin parhaimpani mukaan, hän kertoo.

Kansan genrekirjo on poikkeuksellisen laaja. Hänen ohjelmistoonsa kuuluu iskelmän ja klassisten yksinlaulujen lisäksi muun muassa rockia, liediä ja operettia.

Hyvissä konserttisaleissa isojen orkesterien säestyksellä esiintyminen on ollut Kansalle aina yhtä juhlaa.

Tuhansien tunteiden ilta -kiertue alkoi syyskuussa Savonlinnasta ja päättyy 22.11. Raahen ja 23.11. Oulun konsertteihin.

Suorapuheinen Tapani Kansa ei säästele sanojaan, kun hän miettii maailman ja Suomen tilannetta. Nykymusiikkia hän kertoo seuraavansa hyvin vähän.

Häntä eivät kiinnosta myöskään kykykilpailut.

– Kaiken pinnallistuminen huolestuttaa. Koko elämä on yhtä kilpailua, kilpaillaan rahasta, menestyksestä, tiedosta ja kaikesta.

Näin kasvatetaan Kansan mukaan hyviä kuluttajia, mutta tällä menolla maailma tuhoutuu muutamassa vuosikymmenessä.

– Kasvun vara on tullut vastaan jo aikoja sitten.

Kaikista eniten hän on huolissaan Suomen metsistä. Hän ei hyväksy metsien avohakkuita ja pitää metsänhakkuiden lisäämistä lyhytnäköisenä kasvun politiikkana.

Miten Kansa sitten itse elää?

– Olen lajitellut omat kotitalousjätteeni jo kauan aikaa. Pyrin myös kuluttamaan mahdollisimman vähän. Laitan talossani lämmöt pois toukokuun alusta lokakuun loppuun. Jos on vähän viileätä, pistän vaikka kolmet villasukat ja toisen villapaidan päälle, hän kertoo.

Hän on kiertänyt Suomen kymmeniä kertoja.

Oulusta hänellä on sekä hyviä, että huonoja muistoja. 1970-luvulla hän oli Oulussa arkkitehtiopiskelijoiden mukana vastustamassa puutalojen purkamista.

Vaakunan aukaistessa ovensa hänen bändinsä soitti ravintolassa kuukauden päivät.

– Muusikoihin suhtauduttiin silloin huonosti. Meidät pantiin syömäänkin kellariin, Kansa kertoo.

Hän ei kuitenkaan suostunut syömään kellarissa vaan nostatti bändinsä syömään ravintolaan muiden kanssa samalle tasolle uhkaamalla, että bändi lähtee muuten muualle.

Hän myös hankki itselleen ja orkesterille uudet majapaikat Liisa Liskon avulla. Orkesteri olisi majoitettu vanhaan vetoiseen omakotitaloon.