Jere & The Universe tunnelmoi lauantaina Rovaniemen Comicossa ja sunnuntaina Oulun 45 Specialissa.
Jere & The Universe -yhtye puurtaa uudella Metrolla Tokioon -levyllä muhkeaa, surumielistä rockia. Akustisina helskyvissä tunnelmapaloissa ikävöidään ikävää, sukelletaan maan alle ja toiselle puolelle maapalloa.
"Minulle Tokio vois olla mikä tahansa paikka missä vaan, koska lauletaanhan siinä konstailematta kaipuusta toiseen kaupunkiin", nuotiotunnelmaista folkrockia levyttäneen helsinkiläisyhtyeen laulajakitaristi Jere Ijäs pohtii.
Levyn kaunista nimikappaletta Ijäs ei pidä suorana eskapismina, vaan modernina satumaan kaipuuna.
"Osassa biisejä on niin paljon positiivisia tunteita, ettei onnela enää kauhean kauaksi jää", hän summaa.
Ijäs tunnustaa, että yhtyeen ensimmäistä pitkäsoittoa monin verroin akustisemmalle kakkoslevyllä ei ole selvää teemaa tai punaista lankaa. Hän kertoo, että maanläheisenä murisevan popkvartetin onnistui uudella levyllä vuolla musiikistaan juuri sellaista, jollaista se on jo uransa alusta halunnut tehdä.
"Spontaanin, 70-lukulaisella psykedeliarockilla maustetun folk-tyylisen levyn työstäminen oli nyt helppoa, koska tunnemme toisemme soittajina paremmin kuin ensimmäistä levyä tehdessämme."
Ijäksen laulusta voi löytää amerikkalaisen kantrinikkari J.J.Calen varhaistuotannon tyylistä verkkaista minimalismia. Kitaristi Mikko Virran takkuisena surisevassa luukuttelussa on samaa rosoa kuin Neil Youngin maanläheisessä särökitaroinnissa.
Yhtye puurtaa levyllä akustisena soivaa yhden soinnun bluesia ja tarttuvia rock-balladeja.
"Haimme uudella levyllämme tunnelmaa, nyansseja ja reagoivaa yhteissoittoa. Olemme halunneet musaa tehdessämme painottaa aina enemmän svengiin, kuin täsmällisenä iskevään rytmiin."
Pasianssi-laulun taianomaisen tarttuvissa melodioissa on samanlaista surumielistä rullaavuutta, kuin edesmenneen Gösta Sundqvistin luoman Leevi And The Leavings -yhtyeen hittibiiseissä.
"Olen oppinut sotkemaan popin aineksia päässäni tietyn estetiikan mukaisesti, ja Leevi and The Leavingsin melodioista olen aina tykännyt", Ijäs tunnustaa.
Hän kertoo, että koettaa aina uutta biisiä synnyttäessään omaksua uusia näkökulmia biiseihin ja biisintekoon.
"Olisi tylsää aina tehdä yhtä ja samaa sinfoniaa, ja siksi koetankin ladata biiseihin tunteita laidasta laitaan", laulaja kuittaa.
Arto Kiuru
