Jenkkiautofanilla ei Suomessa ole nykyisin kovin paljon valinnan varaa, jos haluaa uuden mantereen suunnittelutuotteen kulkupelikseen. Chrysler ja sen sisarmerkki Dodge ovat helpoimmat valinnat. Cadillackin ja Corvetenkin saa, mutta merkkien myynti on järjestetty hieman oudosti ruotsalaisen maahantuojan kautta ja autoja on käytännössä saavissa vain Helsinki, Turku, Kankaanpää -akselilta.
Chrysleriä kuulee joskus vanhempien ihmisten kutsuvan myös Hyrysysyksi, mutta alkujaan tällä uudissanalla tarkoitettiin kyllä autoa yleensä. Se on peräisin ajoilta, jolloin automobiilit vasta tekivät tuloaan Suomeen ja tälle uudelle keksinnölle mietittiin sopivaa suomalaista sanaa. Ei tullut autosta hyrysysyä, mutta edelleen autolla ajamista yleensä kuulee silloin tällöin sanottavan hyryttelyksi. Sen sijaan sinänsä vierasperäisestä sanasta automobiili (=itsestään liikkuva) suomalaiset omaksuivat alkuosan ja ruotsalaiset loppuosan ja kaikki ovat kai valintaansa tyytyväisiä.
Uusi Chrysler Sebring taas antaa hyvän käsityksen jenkkiautojen nykylinjasta. Tosin Eurooppaan tuotavat mallit poikkeavat hieman USA:ssa myynnissä olevista malleista. Siellä esimerkiksi moottorivalikoima alkaa 2,4-litraisesta, eli siitä mihin se täällä päättyy, eikä diesel-vaihtoehtoa sen enempää kuin käsivaihteista mallia edes tunneta Chryslerin omilla mediasivuilla.
Sebring on Chryslerin mallistossa keskikokoinen auto, vaikka suomalaisittain kyseessä on iso autosta. Tosin Chryslerin maahantuontimallistostakin löytyy myös 300-sarja, jonka jykevä olemus on vielä häpeämättömämmästi jenkkiauton näköinen kuin Sebring. Sekin on tosin saanut muotoihinsa lisää jätkämäistä rosoisuutta., joka korostuu esimerkiksi keulan ilmeessä ja konepellin urituksissa. Ja niille joille tämäkään ei riitä, on tarjolla myöhemmin tänä vuonna markkinoille tuleva Dodge Avenger, joka teknisesti on Sebringin sisarauto.
Suomessa Sebringiin voi valita kolme voimanlähdettä. Kahden bensiinimoottorin lisäksi tarjolla on VW:n valmistama 2 -litrainen pumppusuutindiesel, joka periaatteessa saattaa tuntua suorastaan oudolta valinnalta jenkkiauton voimanlähteeksi. Mutta tässä tapauksessa ennakkoluulot ovat turhia, sillä testiajossa osoittautui mitä mainioimmaksi peliksi autoon.
Yhdistettynä niin ikään VW:n valmistamaan kuusiloviseen käsivaihteistoon pumppusuutindiesel osoittautui sekä taloudelliseksi että sitkeäksi voimanlähteeksi, joka liikutti 1 500 kiloa painavaa autoa iloisesti. Tämä ei olekaan ihme, sillä moottorin vääntömomentti pesee mennen tulleen esimerkiksi juuri Chryslerin oman 2,4-litraisen bensiinimoottorin ja kulutuslukematkin pyörivät testiajon aikana vain kuuden litran tuntumassa.
Myös alusta tuotti mukavan yllätyksen. Auton jousitus oli ennakko-odotuksia jäykempi ja se toimi hyvin maanteidemme vaihtelevissa olosuhteissa. Erityisesti lievät routaheitot auto otti todellisella tyylillä ja matkaaja kiinnittää huomiota myös auton äänettömyyteen.
Hallintalaitteissa joutuu tottumaan hieman euro/aasialaisista tottumuksista poikkeaviin toimintoihin. Esimerkiksi ajotietokone on monipuolinen näytöiltään, mutta sen tietojen esille saamiseksi joutuu opiskelemaan erikseen.
Valomuistin puute saattaa ärsyttää Suomen olosuhteissa. Myös kytkinpolkimen pitkähkö liike kiinnitti huomiota.