Joulun aikaan kirkot täyttyvät konserteista ja kuulijoista. Muuten kirkot potevat kävijäpulaa. Eräissä seurakunnissa on ajateltu, voisiko muu musiikki kuin virret houkutella lisää väkeä jumalanpalveluksiin.
Entäs kirkkodraama tai uskonnollinen tanssi?
Oulun seudun ammattikorkeakoulusta kansantanssin opettajaksi valmistuva Antti Kairakari on innokas kokeilemaan.
Kairakarin taiteellinen opinnäytetyö on koreografia 40 päivää. Se kertoo Jeesuksen henkisestä kilvoittelusta erämaassa. Teoksessa tanssivat Jeesus, Saatana, Henki ja enkelten joukko.
40 päivää on uskonnollinen tanssiteos. Sellaiset ovat harvinaisuuksia näillä leveysasteilla.
"Ihmiselle ei tee hyvää eikä ole rehellistä piilottaa kehollista ajatteluaan, mikä tanssissa tulee hyvin lyyrisesti esiin", Antti Kairakari ajattelee.
"Etenkin Oulussa ja Pohjois-Suomessa tällainen on tärkeää, koska meillä herätysliikkeiden vaikutus on niin vahva, että se vaikuttaa vähän negatiivisesti tällaisen tavallisen luterilaisen uskonnollisuuteen."
"Halusin myös näyttää Pikkaraiselle ja Nenoselle, ettei tanssi ole syntiä."
Tällä Kairakari viittaa siihen, kun nämä herrat vuosi sitten tapahtuneen tsunamikatastrofin jälkeen ensimmäisenä reaktiona halusivat poistaa teatterin juhlagaalasta nimenomaan tanssin.
Jumalan ylistykseksi
Kairakari sai tukea ajattelulleen näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin haastattelusta, jonka hän sattui kuulemaan.
"Björkman kertoi uskostaan ja ajatuksistaan, mikä oikeutus hänellä on näyttelijäntyöhön. Hän sanoi tulleensa siihen tulokseen, että jokaisen täytyy palvella Jumalaa sillä mitä on annettu. Björkman palvelee Jumalaa näyttelijänlahjojensa avulla, minä tanssitaiteen."
Opinnäytetyönsä kirjallisessa raportissa Antti Kairakari tutkii tanssin kokemuksellisuutta ja nimenomaan uskonnollista kokemusta tanssista.
"Luterilaisessa kirkossa on vallalla pään sisällä tapahtuva uskominen. Kuitenkin liike on ajattelun jatke. Heti kun noustaan seisomaan, tehdään ristinmerkki, suudellaan pyhimyksen kuvaa tai kumarretaan, ne ovat jotakin konkreettista."
"Jumalanpalvelus, jossa ei nousta edes seisomaan, on mennyt liian uusplatonistiseksi, ideoiden tasolle. Mikä olisi kokonaisvaltaisempi tapa palvella Jumalaa kuin tanssiminen."
Teos sopisi kirkkoon
Kirkkodraama tuli Suomeen 1960-luvulla. Tanssi on siinä yksi elementti.
"Tanssi sopii kirkkoon siinä kuin papin saarna, kirkkodraama, musiikki tai kirkkotaide. Mielestäni ei voida määrittää, mikä taiteenlaji sopii sakraalitilaan ja mikä ei."
Eräs oululainen pappi on jo kiinnostunut Kairakarin teoksesta.
"Tarkoitus on muokata 25-minuuttisesta teoksesta leveämpi ja runsaampi koko illan teos. Toivoisin saavani teokselle tuotantotukea JoJo - Oulun Tanssin Keskukselta vuodelle 2007. Lisäksi pyrin neuvottelemaan Oulun evankelisluterilaisen seurakunnan mukaan yhteistuottajaksi", Kairakari kertoo.
"Teos sopisi kirkkoon, mutta se ei sinne mahdu. En ole tehnyt sitä kirkkotilaan. Sen voisi esittää jossakin isommassa seurakunnan tilassa. Kyllä kirkkoon voi tehdä tanssia, mutta se pitää tietää tekovaiheessa."