Kova on ajan riento. Sen on saanut todeta myös Jeep, legendaarinen merkki, joka toisen maailmansodan jälkeen oli pitkään Suomessakin synonyymi sanalle maastoauto ja jota muut autovalmistajat jäljittelivät raa´asti omissa tuotteissaan. Muistellaanpa vain esimerkiksi Toyota Land Cruiserin ensimmäistä versiota, joka jo ulkonäöllään osoitti velkansa tiettyyn ilmansuuntaan.
No jäljittelyähän voi pitää myös imartelun korkeimpana muotona. Mitäpä sitä turhaan jäljittelemään sellaista, jolle ei mitään arvoa anna.
Yllättävää on sen sijaan se, että kukaan ei varmuudella tiedä, mistä nimi Jeep sai alkunsa. Jossakin vaiheessa vain Willys-Overlandin USA:n armeijalle suunnittelemaa ja pääosin myös valmistamaa MA - ja myöhemmin MB -mallia alettiin sotamiesten keskuudessa kutsua nimellä Jeep. Kun autoja valmistettiin armeijan käyttöön sodan aikana yhteensä yli 600 000, muodostui siitä monille yksi voitetun sodan symboleista. Eipä siis ihme, että Willys kiirehti rekisteröimään Jeep-nimen omaksi tavaramerkikseen heti sodan jälkeen.
Nykyisin Jeep-merkkisiä autoja myydään yli 600 000 vuodessa.
USA:n lisäksi niitä valmistetaan Itävallassa, Kiinassa, Malesiassa, Thaimaassa, Indonesiassa, Venezuelassa, Argentiinassa ja Egyptissä.
Tämä DaimlerChryslerin omistuksessa nykyisin oleva merkki laajentaa nyt myös katumaasturimarkkinoille uudella Compass-mallillaan. Keulailme on tuttu Jeepin muista malleista, sivuprofiilissa on enemmän omaa ja jopa virtaviivaisuutta, jota Jeep-malleista ei ole totuttu löytämään.
Compass on tuotu uuteen merkin historiassa uuteen hintaluokkaan. Hieman päälle 30 000 euron hintaisena se on tällä hetkellä merkin edullisin auto. Sillä on yhteistä myös toisen vasta markkinoille tulleen jenkkiuutuuden kanssa, sillä pohjalevy on sama Dodge Caliberin kanssa.
Silti Jeep on pitänyt kiinni peruslähtökohdistaan, kuten nelivedosta. Autossa sovellettu Freedom Drive I-järjestelmä vetää autoa pääosin edestä, mutta se jakaa voimaa tarpeen mukaan myös taakse. Jos järjestelmän lukitsee kiinteäksi pienestä ohjaamoon sijoitetusta kytkimestä, voi voimasta jopa 60 prosenttia välittyä taka-akselille.
Kokonaisuudessaan järjestelmä on toimii eleettömästi ja takaa autolle hyvät etenemisominaisuudet myös maastossa, vaikka tämä puoli ei selvästikään ole ollut suunnittelun keskeisin lähtökohta.
Mallin edullisuus näkyy jossakin määrin auton sisustusratkaisuissa. Muovisuus on kai paras sana kuvaamaan ohjaamon yleisilmettä. Silti perusasiat ovat pääosin kohdallaan, muun muassa näkyvyys autosta eteenpäin on erinomainen, taakse rajoittuneempi.
Yllättävin ongelma voi monelle auton ostoa harkitsevalle olla tavaratila, joka vetää perusmuodossaan vain 334 litraa, eli tilaa on vähemmän kuin monessa perheautossa.
Auton moottorivalikoima on sanalla sanoen suppea. Tarjolla on 2,4 litrainen bensa ja 2,0 litrainen diesel.
Bensakoneella auton saa joko manuaalin tai CVT-automaatin vetämänä, tonnin perushinnaltaan kalliimpaa dieseliä voi käskyttää vain manuaalisesti. Automaatista ei sinänsä voi sanoa pahaa sanaa. Veto on vaihteistolle tyypilliseen tapaan hieman kuminauhamaista, mutta eteneminen on kokonaisuudessaan tasaista ja suuntavarmaa. Vain automaatin bensan kulutus saa aikaan rypistyksiä otsanahkaan.
Perustellusti voikin todeta, että automaatti yhdistettynä dieseliin olisi se paras, mutta ainakin tässä vaiheessa siis saavuttamaton yhdistelmä.