Jean S. on juuri niin hyvä bändi kuin sen viimeisin keikka. Siitä todisteena valtava yleisömenestys. Toinen bändin keulahahmoista, Antti Paavilainen, viettää harvinaista perjantaihetkeä Helsingissä. Viimeiset pari vuotta on tullut vedettyä lavojen edustat täyteen 200 keikan vuositahtia.
Kaikki alkoi 1991, kun Antti ja Timo Kärkkäinen kaipasivat bailausiltoja opintojen lomaan.
"Opiskeltiin Sibelius Akatemiassa ja järjestettiin sinne bileitä. Jumo Jazz-klubilla oli ehkä kerran lukukaudessa isommat juhlat, mutta siihen se sitten jäi."
Pojat haaveilivat klubista, joka toimisi kerran kuukaudessa. "Haluttiin kunnon mestaan, jotta nurkissa hiihtely ja hissuttelu loppuisi." Tavastialta Juhani Merimaa lämpeni Antin ja Timon ajatukselle.
"Kauppamiehenä hän näki tilauksen olevan ilmassa ja lopulta maanantai-iltaisella Jean S.- klubilla soitti kavereiden bändejä ja rahalla tilattiin yksi nimekkäämpi artisti per ilta."
Antti muistelee, että puhelin alkoi soida 1994.
"Kysyttiin, että sinäkö vastaat orkesterista, joka nähtiin sattumalta Tavastialla, että meillä olisi firman bileet ja tarvittaisiin musiikkia."
Syy yhteydenottoihin oli yksinkertainen. Finnhitsit. "Koska kukaan muu ei soittanut niitä."
Mitä maksaa?
Ensimmäiset firmakeikat Jean S. teki Akatemian Ylioppilaskunnan kautta, koska virallinen taho oli oltava.
"Muistan kuinka meidät kutsuttiin risteilylle soittamaan ja palaverissa minulta kysyttiin, mitä keikka maksaa. Sanoin aluksi, etten tiedä ja lopulta pyysin jokaiselle 400 markkaa. Tilanne alkoi lopulta paisua kuin pullataikina, joten soitettiin kaverille Kauppikseen ja kysyttiin, miten firma perustetaan."
S. Music Oy oli syntynyt. Kun kasvaminen alkoi, kaikki Jean S.-muusikot olivat tavallisissa töissä ja Antti hoiti ohjelmapäällikön pestiä ravintola Vanhalla.
"Työsopimus oli loppumassa, joten oli tehtävä päätös. Piti miettiä, kuinka tosissani olen ja luotanko itseeni tarpeeksi." Antti luotti ja siitä hetkestä lähtien bändi on elättänyt hänet. "Olen puolet ajasta muusikko ja loppuajan hoidan firmaa."
Pojille ei tullut mieleen hakeutua minkään ohjelmatoimiston listoille.
"Kaksikymppisenä ei uskaltanut kuvitella, että joku toimisto olisi ollut kiinnostunut meidän kaltaisesta bändistä."
Ajateltiin, että voidaan hoitaa keikkamme ihan itse.
"Tilanne kuitenkin kääntyi päälaelleen ennen vuosituhannen vaihtumista ja lähes kaikista ohjelmatoimistoista otettiin yhteyttä.
Yrityksenä Jean S. on tehnyt fiksusti, sillä firmalla ei ole kiinteätä omaisuutta tietokoneiden ja puhelimien lisäksi eikä lainaa lainkaan.
"Myymme vain keikan emme mitään konkreettista. Olemme myös ulkoistaneet kaikki palvelut." Markkinointisäästöä on tuonut viidakkorumpu.
Käännekohta
"Keväällä 2002 tehtiin yhteistyössä Radio Novan kanssa Lumimies-kiertue ja kävin levy-yhtiöissä esittelemässä bändiä. Vastaanotto oli huvittunut. Ainoastaan Edel-levy-yhtiö ymmärsi, mitä tarkoittaa sata keikkaa vuodessa." Valtakunnallinen näkyvyys oli erittäin vahva ja Kesämies-levy möi tuplaplatinaa. "Omaa rahaa ei mennyt lainkaan, vaan sinnikkyys palkittiin ja yhteistyökumppaneiden avulla saatiin, mitä tarvittiin."
Yhdentoista miehen liikuttaminen paikasta toiseen vaatii johtamistaitoja.
"Timon kanssa me tätä pyöritetään. Sataprosenttinen lojaalius toisiamme kohtaan ja se, että olemme kavereita keskenämme sekä kunnioitamme toistemme päätöksiä, mahdollistaa johtamisen kannalta aika paljon."
Myös bändin jäsenet luottavat poikiin. "He luottavat, että näkemyksemme toimii ja tuskin kellään on valittamista. Kolmastoista vuosi käynnistyy kohta ja koko ajan vuositulot ovat kasvaneet."
Jean S:ssä pelataan avoimilla korteilla eikä hauskanpito lavalla ole muuttunut työksi. Rakkaus musiikkia kohtaan pyritään välittämään myös sille salin kauimmaiselle kuulijalle.
"Niin kauan, kun koemme iloa onnistumisesta, emmekä ota yleisön paikalle tulemista itsestäänselvyytenä, jatkamme tätä. Keikkojen on kiinnostettava niin paljon, että ne vedetään nöyränä poikana alusta loppuun asti."