Myös kulttuuri tarvitsee rahoitukseensa jatkuvuutta. Jos se on suurelta osin riippuvainen veikkausvoittovaroista, epävarmuus näkyy työssä ja saavutuksissa.
Suomen oloissa poikkeuksellinen kulttuuriväen mielenosoitus edelsi eduskunnan torstaina käymää keskustelua kulttuurin rahoituksesta. Kekseliäät kyltit ja rennon luova, mutta kuitenkin hyvin järjestäytynyt mielenosoitus osoitti oivallista kulturellia tyylitajua. Kylttien ohella puheet ovat tuttuja muistakin mielenosoituksista, mutta soittoa, laulua ja varsinkin tanssia niissä esitetään harvemmin.
Kylttien teksteissä ja kuvituksessa pääosaan noussut kokoomuslainen valtiovarainministeri Sauli Niinistö sai kansanedustajien puheissakin paljon huomiota osakseen. Niinistön johtaman ministeriön asennetta moitiskelivat myös hänen puoluetoverinsa Suvi Lindén ja Sirpa Pietikäinen. Lindén kummasteli suurelta osin veikkausvoittovaroista rahoituksensa saavalle alalle tarjottua kehotusta elää päivä kerrallaan, kulloisenkin tilanteen mukaan.
Valtion budjetissa kulttuurille suunnatuista rahoista 70 prosenttia on Veikkauksen tuottoja. Kun niistä 90 prosenttia menee infrastruktuurin ylläpitoon, luovan toiminnan rahoitus on kohtuuttoman epävarmaa ja heittelehtivää. Vastaavasti esimerkiksi Kansallisteatterin suurremontin velan hoito tai oopperan käyttömenojen maksu eivät vaihtele. Niihin on jatkuvasti löydettävä tasasuuret erät euroja.
Vaadittu kulttuurin määrärahojen korotus kaksinkertaiseksi nykyisestään, 0,2 prosentista 0,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta, on työlästä ja vie aikaa. Voi jopa käydä niin, ettei määrärahojen nousu kaksinkertaiseksi toteudu koskaan. Muutenkaan ei ole järkevää sitoa minkään alan rahoitusta tiukasti kiinni tarkkoihin prosentteihin. Sen sijaan on kohtuullista, että kulttuuri saa sille budjetoidut rahat valtiolta, oli veikkauksen tuotto mitä tahansa.
Kulttuurin rahoitusosuuden nosto sisältyy taide- ja taiteilijapoliittiseen ohjelmaan, jota hallituksen iltakoulu keskiviikkona puolsi kulttuuriministeri Kaarina Drombergin mukaan. Dromberg pyrki rauhoittelemaan kansanedustajia, jotka näkivät erityisesti kokoomuksen sisällä kulttuurin rahoituksen oikeudenmukaistamista ehkäiseviä ristiriitoja.
Päätetäänpä ohjelmasta tänä syksynä mitä tahansa, ensi maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen käytävissä hallitusneuvotteluissa joudutaan tekemään päätös kulttuurin rahoituksen uudelleenjärjestelyistä. Jos seuraavassakin hallitusohjelmassa kulttuuri jätetään vain veikkaustulojen varaan, se tuo hyvin vakavia vaikeuksia alalle. Muun muassa ulkomainen kilpailu, varsinkin internetin tarjonta, vie osansa suomalaisten pelimerkeistä.
Takavuosina myös kulttuuriväki teki laskuvirheen tyytyessään oletukseen, että Veikkauksen voittovarat kasvavat vuosi vuodelta. Siitä alaa ei kuitenkaan saa rangaista loputtomiin. Lamavuosien leikkaukset kohdistuivat kulttuuriin rajusti. Kuitenkin on tosiasia, että juuri kulttuurin auttaa ihmisiä jaksamaan myös kehnoina aikoina.
Kansakunta huomataan maailmalla taiteilijoistaan siinä missä tieteen tekijöistä ja urheilijoistakin. Suomalaiset kapellimestarit, oopperalaulajat, kuvataiteilijat, kirjailijat ja monet muut kulttuuripersoonat ovat saaneet usein ulkomaiset toimittajat ihastuksiin. Heidän näkyvyytensä on kovassa maailmassa vahva kilpailutekijä.
Huipputaiteilijoiden kasvatukselta ei ole järkevää pudottaa pohjaa. Kulttuurin riittävä rahoitus on turvattava kaikissa oloissa.