Eduskuntavaaleihin mukaan pääsevät kansanedustajaehdokkaat seuloutuvat pääsääntöisesti puolueiden riveistä. Käytännössä ehdokasasettelu on puolueiden yksinoikeus, vaikka puoluetien ohella ehdokkaita voivat asettaa myös valitsijayhdistykset. Ne ovat silti harvinaisia. Kerran valitsijayhdistysten kautta läpimenneet ehdokkaat tuppaavat jäämään yhden kauden kansanedustajiksi. Onnekkaimmat kelpuutetaan seuraavalla kerralla jonkun puolueen helmaan.
Kansanedustajaksi asti päässeillä on takanaan usein pitkä ja kivinen tie. Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti ehdokasasettelusta ja alueella käytyjen jäsenvaalien merkityksestä. Käyty keskustelu on tiivistynyt kattavan ehdokasasettelun toteutumiseen ja jäsenvaalien äänimääriin.
Joidenkin puolueiden ja ehdokkaiden jäsenvaalien äänimäärät näyttävät huikeilta, koska käytössä on henkilökohtainen suhteellinen vaalijärjestelmä. Useampaa ehdokasta äänestettäessä ehdokkaat asetetaan järjestysluvun mukaiseen paremmuusjärjestykseen ja äänet lasketaan käänteisesti. Kertoimet nostavat ehdokkaan saamaa pistemäärää. Kun tulos kerrotaan ehdokkaiden saamina äänimäärinä, jää moni kummastelemaan lopputulosta.
Keskustalaiset ovat Oulun vaalipiirissä irvineet muiden puolueiden jäsenvaalien tuloksia. Keskustan on helppo hymyillä, sillä pelkästään Pohjois-Pohjanmaan keskustalla on noin 40 000 jäsentä, joista arviolta puolet käytti äänioikeuttaan kansanedustajaehdokkaiden jäsenvaalissa. Keskustaehdokkaiden muhkeat äänimäärät ovat todellisia, yksi ääni per ehdokas. Vaikka keskustan jäsenvaalin tulokset ovat todellisia ääniä, ei kukaan ehdokkaista silti pääsisi vielä niillä eduskuntaan.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että useaa ehdokasta äänestettäessä joudutaan ajattelemaan kokonaisuutta, eikä pelkästään yksittäisen, oman pitäjän ehdokkaan menestymistä. Henkilökohtaisessa suhteellisessa vaalijärjestelmässä ei ole merkitystä, montako ykkössijaa kärkiehdokkaat saavat, sillä heidät valitaan vaalilain perusteella joka tapauksessa ehdokkaiksi.
Useaa ehdokasta äänestettäessä tavoitteena on hyvä kokonaistulos, joka vastaa laaja-alaisesti jäsenistön mielipidettä, oli jäseniä sitten 2 000 tai 40 000.
Keskustapiirissä väännetään vaalikausi vaalikauden jälkeen ehdokaslistaa edustavaksi, niin että myös oululaisia olisi listalla edes jokunen. Kuusamossa järjestettiin jopa ehdokkaiden esivaali siitä, kuka pääsee jäsenvaaliin mukaan.
Keskustan piirikokouksessa Haukiputaalla vedottiin jäsenvaalin tulokseen ja sen velvoitukseen. Kuitenkin äänestysaktiivisuus paikkakunnittain vaihtelee. Pienessä kunnassa voi äänestää yhtä monta ihmistä kuin Oulusta. Tuolloin jäsenvaalin tulos on pikemminkin mielipidemittaus, joka kertoo, että yksittäisen paikkakunnan väki haluaa oman ehdokkaansa kansanedustajaksi. Kokonaisuudesta se ei kerro mitään ja lopulliseen valintaan tarvitaan ääniä yli kuntarajojen.
Henkilökohtainen suhteellinen vaalijärjestelmä pakottaa äänestäjän katsomaan kokonaisuutta. Edustavuus toteutuu varsin hyvin, kun voi äänestää oman pitäjän ehdokasta, mutta silti voi vaikuttaa siihen, että lista on edustava alueellisesti, koulutuksen, iän ja sukupuolen mukaan.
Mielenkiintoista olisi nähdä eduskuntavaalien lopputulos, jossa voisi äänestää useampaa kuin yhtä ehdokasta. Nyt äänestäjä joutuu kovan paikan eteen, kun äänen voi antaa vain yhdelle ehdokkaalle.