Kolmikko eteni hieman arkaillen ääniä kohti, sillä ne eivät voineet olla varmoja mistä äänet olivat peräisin.
Varsinkin Niinaa pelotti ja se kulki aivan Ollin kintereillä, hakien turvaa isommastaan.
Pian kolmikko pääsi järven rannalle, josta äänet kantautuivat.
Aivan kuten Olli olikin arvellut, äänet lähtivät ihmisistä. Eläimet tarkkailivat hämmentyneinä ihmisiä puiden suojista.
"Miten ihmisillä on niin hauskaa? Ja mitä heillä on jaloissaan? Näyttää ihmeelliseltä menolta", Niina päivitteli pahimman pelon jo helpottaessa.
"Minä tiedän, ihmiset luistelevat", Kati tiesi kertoa kavereilleen.