Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion mukaan oli yleisessä tiedossa, että tietolähteet halusivat pois rekisteristä Helsingissä. Aarnio kommentoi asiaa istuntotauolla. Jutussa on syytettyinä korkeaa poliisijohtoa Helsingin poliisin tietolähdetoiminnan järjestämisen ja valvonnan vuoksi.
– Tämä tietohan on kulkenut läpi poliisihallinnon kaikissa koulutustilaisuuksissa ja niin edelleen. Tämä ei ollut mikään salaisuus missään vaiheessa, Aarnio sanoi.
Helsingin poliisin tietolähderekisteriin ei ollut vuosiin kirjattu lainkaan tietolähteitä.
Aarnion puolustus ehti lyhyesti kiistämisensä yhteydessä sanoa myös oikeussalissa, että lähteet halusivat poistua huumepoliisin ensimmäisen virkarikosjutun aikoihin. Myös tässä tutkinnassa ja myöhemmin oikeudenkäynnissä oli kyse huumepoliisin tietolähdetoiminnasta.
Aarnio kiistää muun poliisijohdon tavoin syytteet. Hänen ja monen muun syytetyn mukaan sääntely oli asiassa niin epäselvää ja ristiriitaista, ettei sitä ollut mahdollista noudattaa. Osa syytetyistä on kiistänyt myös tietoisuutensa asiasta.
Esimerkiksi entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero kommentoi medialle, ettei tiennyt asiasta.
– Totean vain sen, että minä en ole tiennyt näistä asioista. En ole edes teoriassa voinut näitä valvoa, eikä minun tehtäviini varmasti edes teoriassa kuulu kenttävalvonta.
Paateron puolustus sanoi salissa, että Helsingin poliisilla oli oma laillisuusvalvontansa. Paaterolla ei ole ollut puolustuksen mukaan sellaista tietoa, että Helsingin entinen poliisikomentaja rikkoisi lakia tai ei valvoisi alaisiaan. Myös Riikonen on kiistänyt rikokset ja vedonnut muun muassa puutteisiin sääntelyssä.
Syyttäjä: Kyse juuri esimiesten tietoisuudesta
Syyttäjä Harri Tiesmaan mukaan näytöstä käy ilmi, että poliisijohto on ollut tietoinen tietolähdetoiminnan tilasta Helsingissä.
– Sikäli kuin laissa annetaan valtuutus jotain asetuksella säätää tai antaa määräys, sitä voidaan tarkentaa, kunhan se ei mene lainsäätäjän tarkoituksen yli.
Tiesmaan käsityksen mukaan oikeudenkäynnissä on kyse nimenomaan sen näyttämisestä, tiesivätkö esimiehet tietolähderekisterin puuttumisesta vai eivät.
– Kyse on meidän näkökulmastamme siitä, tiesivätkö esimiehet, että näitä (asetuksia ja määräyksiä) ei noudateta tai noudatetaan.
