"Tulin moikkaamaan sinua, kun elämä metsässä kävi niin tylsäksi", Kati kertoi.
"Tylsyys on kamalaa", Kake myönsi. Se röyhisti rintaansa ja lupasi näyttää Katille kaikki kaupungin seikkailut.
Kärppäpoika piti sanansa. Ensin Kake ja Kati lounastivat jättimarketin roska-astiassa
Paras kalanraato, jonka olen syönyt, Kati huokaisi maha pinkeänä.
Ystävykset pakenivat viime tingassa jyrisevää roska-autoa ja luikkivat puistoon.
Puistossa ne vuorostaan jahtasivat paria röyhkeää kaupunkirottaa pitkin puronvartta.
Lopulta ystävykset kellahtivat hengästyneinä nurmikolle.
"Kunpa voisit aina olla täällä. Kaikki on paljon kivempaa", Kake puuskutti.