Kesästä asti jatkuneessa turvatakuukeskustelussa ei ole yksimielisyyttä näköpiirissäkään. Kuitenkin sama veivaamien jatkuu.
Keskustelu kiertää ympyrää siitä, pitäisikö Suomen olla aloitteellinen ja ryhtyä nyt käymään muiden EU-maiden kanssa keskusteluja erillisen turvatakuusopimuksen aikaansaamiseksi, koska unionin uusi perustuslaki on jäissä. Eräiden arvioiden mukaan perustuslain ratifiointi ei edes etene mihinkään ennen vuoden 2007 syksyä.
Pääministeri ja keskustan tuleva presidenttiehdokas Matti Vanhanen on ehtinyt tyrmätä kokoomuksen ja puolueen presidenttiehdokas Sauli Niinistön vaatimuksen turvatakuukeskustelujen aloittamisesta ainakin kolmesti.
Vanhanen moitti kovin sanoin kokoomuksen loppukesän "rymistelyä". Esitetyissä väitteissä ei hänen mukaansa ole päätä eikä häntää.
Vanhanen varoitti viimeksi television Lauantaiseura-ohjelmassa, että turvatakuiden nostaminen erilliskysymyksenä olisi Suomelle riski. Jo aiemmin hän totesi, että jos Suomi ryhtyisi ajamaan uutta sopimusta turvatakuista, muut EU-maat vastaisivat kysymällä, että miksi Suomi ei liity Natoon.
Yhtään enempää ajatuksesta ei innostuta toisessa päähallituspuolueessa SDP:ssä. Puheenjohtaja Eero Heinäluoman mukaan Suomella ei ole tarvetta lähteä omaan poukkoiluun.
Vanhanen ja Heinäluoma ovat sitä mieltä, että Niinistön vaatimat keskustelualoitukset herättäisivät muualla enemmän kiusallisia kysymyksiä ja ongelmia kuin antaisivat vastuksia. Seikkailualoituksiin ei heidän mukaansa Suomella ole varaa. Turvallisuusasiat pitää hoitaa vastuullisella tavalla.
Herrojen neuvot tuntuvat valuvan Niinistön harteilta kuin vesi hanhen selästä. Hän ilmoitti välittömästi pitävänsä Vanhasen puheita "aivan käsittämättöminä". Euroopassa on juuri nyt tilaus puhua turvallisuuspolitiikasta, sillä turvatakuita koskevat artiklat EU:n perustuslaissa hyväksyttiin aikanaan yksimielisesti ja kriisinhallinta etenee odotettua paremmin, Niinistö vastasi uusimpaan torjuntaan.
Miksi ihmeessä kokoomus ja Niinistö jatkavat turvatakuiden peräämistä? Tuskin Niinistökään seikkailuihin ja riskinottoon Suomen turvallisuudella lähtisi. Hänhän pyrkii maan johtoon. Presidentti taas johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Enemmänkin taustalla vaikuttanee se, että turvatakuista löydettiin keppihevonen, jolla nykyistä ulkopoliittista johtoa voidaan hiillostaa.
Turvatakuukeskustelu on Nato-keskustelun korvike. Kun kävi selväksi, ettei Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä synny ensi tammikuun presidentinvaalien pääpuheenaihetta eikä edes keskeisiä presidenttiehdokkaita jakavaa kysymystä, kokoomus ja Niinistö ryhtyivät ratsastamaan turvatakuilla.
Se on sikäli helppoa, että oppositiossa ollaan muutenkin tyytymättömiä hallituksen harjoittamaan EU-politiikkaan ja Suomen asemaan unionissa. Niinistön mielestä Suomi on ollut turvatakuissa pelkkä ajopuu.
Hallituksen ja Vanhasen hiillostamista turvatakusta jatketaan taktisista syistä. Presidentti Tarja Halosen kimppuun ei ole vielä kunnolla käyty, mutta sekin aika tulee vaalitaiston päästyä kunnolla vauhtiin.
Syynä on se, että Niinistön on pystyttävä presidenttikisassa tekemään selvä ero sekä Haloseen että Vanhaseen ulkopoliittisessa keskustelussa. Tällä hetkellä on oikeastaan vain kaksi teemaa, jossa kaulaa voi yrittää repiä: turvatakuut, joiden kohtalo EU:n perustuslain aikalisän vuoksi on auki sekä Suomen Venäjä-suhde.
Molemmissa valtiojohdon ulkopuolelta tulevan Niinistön on helppo vaatia Suomelta aktiivisempaa otetta. Niinistö aloitti turvatakuista. Aiheeseen oli sikäli helppo tarttua, että toisin kuin Natoon menoon suomalaiset suhtautuvat mielipidemittausten mukaan myönteisesti EU:n puolustusyhteistyön kehittämiseen. Syksyn tummetessa myös Niinistön Venäjä-puheet voimistuvat.
Kissanhännän vedossa turvatakuista kansalaisille ei ole selvinnyt, onko meillä nyt joku turvallisuusvaje tai mikä on se uhka, jota varten takuita juuri nyt tarvittaisiin.
Eduskunnan puhemies Paavo Lipposen mielestä turvatakuut ovat saaneet aivan liian suuret mittasuhteet. Lisäksi hän tyrmäsi "hölmönä terminä" kinastelun turvallisuusvajeesta. Lipponen muistutti, että sellaista järjestelmää ei olekaan, jossa vajetta ei olisi.
Hallituksen mukaan mitään vajetta ei ole. Vanhasen mielestä kokoomuksenkaan ei ole syytä ruokkia oletusta turvallisuusvajeesta varsinkaan kun puolue ei ole edes määritellyt, mistä vaje muodostuu.
Hallituksessa lähdetään katsannosta siitä, että nyky-Venäjä ei ole Suomelle sotilaallinen uhka. Lipponen ei ole yhtä yksiniittinen. "Venäjä on hyvä naapuri, jonka sisäisessä kehityksessä on epävarmuustekijöitä", puhemies vastasi Venäjän uhkaa koskevaan kysymykseen äskettäin Aamulehden ja Turun Sanomien haastattelussa.
Turvallisuusuhasta huolissaan olevat vilkuilevat itään päin.
Kokoomuksen vikkelä mies, eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilén kiirehti jo antamaan esimerkin tilanteesta, jossa turvallisuusvaje voisi realisoitua: jos Venäjällä tapahtuisi äkkinäinen valtiollisen johdon muutos joko onnettomuuden tai terrori-iskun seurauksena.
Turvaa ei koskaan ole liikaa eikä kaikkeen voida varautua. On kuitenkin hyvä muistaa, että turvatakuissa on kyse julistuksen omaisesta sitoumuksesta.
Turvapoliittinen yhteistyö etenee EU:ssa koko ajan ja Suomen kannalta kriisinhallintalain ajan tasalle saattamisella on paljon enemmän käytännön merkitystä kuin turvatakuilla.