Vancouver Torstaiaamuna Suomen aikaa ratkeaa, millaisessa ilmapiirissä Jukka Jalonen jatkaa Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentamista. Tappio Vancouverin olympiaturnauksen puolivälierässä hankaloittaisi Leijonien päävalmentajana vuoteen 2012 jatkavan Jalosen asemaa tuntuvasti.
Toisissa arvokisoissaan Leijonia johtava Jalonen piti joukkoineen palaverin, jossa purettiin menneitä ja ennakoitiin tulevia. Olympiaturnauksen neljäs peli on Leijonille tärkeä vedenjakaja.
- Oli sellainen tutina, että puolivälierässä ryhmä lentää luistimilla ja pelaa myös fiksusti. On sellainen fiilinki, että mennään kovaa. Jos ei, turnaus on sitten siinä, Jalonen sanoo.
Vancouverissa on puhuttanut Suomen joukkueen pelitapa. Hyökkäyspelistä on Niko Kapasen johtamaa nelosketjua lukuun ottamatta puuttunut yhteinen kieli.
- Pelitavan sisäistämiseen menee oma aikansa. Mutta en usko, että kenelläkään on enää epäselvää, mitä jäällä pitää tehdä. Jos ei ole vielä pelannut selkäytimestään, uskon että puolivälierässä se onnistuu.
Jalonen peräänkuuluttaa pelaajilta pelirohkeutta.
- Ennen kaikkea meidän pitää saada esiin lataus, että pelataan voitosta. Niistä ei pelitavoilla pelata. Jokaisen jäällä pitää tulla ulos kuorestaan ja pistää itsensä likoon täysillä.
Kapanen ei petä koskaan
Jalonen yrittää hyvässä pelivireessä olevan Kapasen avulla levittää latinkia laajemmalle Leijoniin. Kolmosketjun keskusmies Olli Jokinen ja Kapanen vaihtavat puolivälierään pelipaikkoja.
Pelikieltoa kärsivän Joni Pitkäsen paikan puolustajaparista Lasse Kukkosen rinnalta ottaa Toni Lydman. Kuuden puolustajan ryhmässä kaksi muuta paria ovat Janne Niskala-Sami Lepistö ja ylivoimassa paljon vastuuta saavat Kimmo Timonen ja Sami Salo.
- Kapasen ketju on pelannut turnauksessa ehjää peliä, mutta muut ovat jääneet vähän välimaastoon. Ei mennä kovaa tai aggressiivisesti ohjaten, päävalmentaja ruotii.
Kapanen on arvokisoista toiseen Leijonien luottopelaaja, oli rooli joukkueessa minkälainen tahansa.
- Niko on tosi kova peluri, hän voi hoidella jäällä minkä ruudun vaan, Jalonen kehuu.
- Nikon hyvyys perustuu peliälyyn ja sitä kautta pelinopeuteen. Jos luistellaan kilpaa 50 metriä, hän voi olla vertailussa häntäpään pelaaja. Mutta kiekkoon hän ehtii useimmiten ensimmäisenä.
Kapasesta voisi koko Vancouverissa pahemman kerran konttaillut Suomen olympiajoukkue ottaa esimerkkiä.
- Hän on harvinainen jätkä, pystyy aina paineen alla olemaan parhaimmillaan. Jos Niko olisi yksilölajin urheilija, hän olisi siinä hemmetin kova.
Päävalmentaja puntarissa
Vancouverin kiekkoturnauksen konkarijoukkueeksi leimautunut Suomi pullistelee pelaajia, joilla on yhteistä pelihistoriaa maa- ja eri seurajoukkueista. Yhtenäisyys on olympiakaukalossa ollut haussa.
- Ryhmässä on toisaalta paljon pelaajia, joita en ole ennen valmentanut. Siinä voi kysyä, olenko pätevä tässä hommassa. Jos pitää pelaajien ansaita luottamukseni, minun pitää olla tarpeeksi hyvä valmentaja myös heidän silmissään, Jalonen pyörittelee.