Kuva: Sanna Myllykangas
”Katsokaa!” hihkaisi yksi oravista. Se oli käynyt juoksemassa pienen kierroksen ensilumessa ja ihasteli nyt lumeen jättämiään jälkiä.
Kun muita metsän eläimiä ilmestyi näköpiiriin, oravanpoikaset viipottivat heti katsomaan, millaiset jäljet kukin eläin jätti jälkeensä. Esimerkiksi Jukka-jäniksen jäljet olivat ihan erilaiset kuin lumikko Tuitun.
”Sääli, ettei Taneli-karhu ole enää hereillä. Sen tassuista jäisi varmaan ihan valtavat jäljet”, oravanpoikaset hihittivät.
Kun oravat rauhoittuivat ja asettuivat hetkeksi maahan lepäämään, ne huomasivat jotain kamalaa. Sisaruksista kaikkein pienintä, Urho-oravaa, ei näkynyt missään.