Ottawan miinakieltosopimus on kansainvälinen valtiosopimus, johon Suomi liittyi vuonna 2011. Maamiinakampanjalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1997. Nyt pohditaan sitä, tulisiko Suomen irrottautua valtioiden välisestä sopimuksesta ja ottaa maamiinat uudelleen käyttöön.
Vuonna 2019 Suomessa nousi julkisuuteen niin kutsutun etälaukaistavan hyppypanoksen kehittely, jolla korvattaisiin vanhat jalkaväkimiinat. Hyppypanosase herätti kiinnostusta ulkomaita myöten. Tänä vuonna aseen valmistaja on kertonut toimittavansa koe-erän hyppypanoksia Puolustusvoimille.
Puolustusvoimat on tutkitusti yksi luotetuimmista instituutioista Suomessa. Sen tehtävä on puolustaa yhteistä hyvää ilman oman edun tavoittelua. Oletan, että hyppypanosten vienti ulkomaille romuttaisi ajatuksen uuden aseen perustellusta käytöstä puolustukselliseen tarkoitukseen maassamme.
Mielestäni on vahinko, että eri valtioiden keskinäistä asekieltosopimusta voitaisiin kiertää nyt sillä perustein, että uusi hyppypanos – miinan kaltainen ase – on ihmisen hallinnoima ja etälaukaistava. Näin tulkittuna se ei riko sopimuksen ehtoja.
Voidaanko ihmisen arviointikykyyn täysin luottaa kriisitilanteessa? Mikä takaa sen, että ihminen ei mielivaltaisuudessaan menettelisi toisin – keinoja kaihtamatta – käyttäen uutta hyppymiinaa myös hyökkäyssodassa? Ase kuin ase tappaa tai vammauttaa, joka tapauksessa.
Myös jalkaväkimiinojen uudelleen käyttöönottoa tulee harkita tarkoin. Valitettavasti sodat eivät tunnu loppuvan maailmasta. Aseita kehitetään paljolti sen varjolla. Aseteollisuudelle se merkitsee rahavirtojen kasvua. Kun taas ihmiskunnalle ja luonnolle kärsimyksiä sekä valmiin infrastruktuurin tuhoutumista.
Tapani Kurttila
Lapua