Keskustelu yhteiskuntasopimuksen ympärillä kärjistyi viikonvaihteessa yllättäen työmarkkinaosapuolten väliseksi nokitteluksi.
Työministeri Jari Lindströmin (ps.) puheet Kela-maksun palauttamisesta työnantajille ja Iltalehden sunnuntaina julkaisemat tiedot hallituksen salaisesta uhkauslistasta ammattiyhdistysliikkeelle nostattivat melkoisen äläkän.
Vaikka pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kiisti molemmat asiat tuoreeltaan, uuden hallituksen ensimmäinen vastoinkäyminen oli noussut hallitusohjelman musteen tuskin kuivuttua.
Seuraukset Lindströmin varomattomuudesta voivat olla ikäviä. Mekkalointi ei kohenna neuvotteluilmapiiriä eikä edesauta yhteiskuntasopimuksen tekemistä.
Suomen talous on helpointa saada takaisin kuntoon yhteisellä kasvuun tähtäävällä sopimuksella. Vaihtoehdot ovat paljon huonompia.
Talouden suunnanmuutos tarvitsee laajaa, kilpailukykyä kohentavaa yhteiskuntasopimusta ennemmin kuin 1,5 miljardin euron raippasäästöjä, joihin hallitus aikoo ryhtyä, ellei sopimusta synny.
Yhteiskuntasopimuksen avulla hallitus haluaa viiden prosentin kilpailukyvyn parannuksen. Sopimus tulisi voimaan työllisyys- ja kasvusopimuksen päättyessä vuonna 2016.
Mikäli työnantajat ja työntekijät eivät pääse yhteiskuntasopimukseen, hallitus käynnistää miljardileikkurin, joka veisi etuuksia niin työntekijä- kuin työnantajapuolelta. Lisäksi ehdotettua verotuksen lisäkevennystä ei tulisi.
Koska vaihtoehtoja on kaksi, sopia tai säästää, tilanne on altis väärinymmärryksille. Yhdenkään ministerin ei pidä lähteä sooloilemalla kärjistämään asetelmaa.
Lähihistoria osoittaa, ettei työmarkkinaosapuolia kannata painostaa neuvottelupöytään uhkailuin tai turhan äkkinäisin avauksin.
Muistissa on, kuinka etenkin pääministeri Esko Aho (kesk.) ajautui ammattiyhdistysliikkeen kanssa hankauksiin 1990-luvun alussa. Paljon paremmin ei käynyt Matti Vanhasen (kesk.) ajamalle eläkeiän nostolle seuraavalla vuosikymmenellä.
Työnantajajärjestöillä on vanhastaan näkemys, että varsinkaan uhkailun alla ei neuvotella. Kanta liittyy työtaisteluihin, mutta Elinkeinoelämän keskusliitto koki Lindströmin Kela-maksun palauttamispuheet suorana painostuksena.
Tosin EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies tyrmäsi Lindströmin puheet entisenä ministerinä aivan kuin hallituksen nimissä, vanhasta muistista. EK ei määrittele hallituksen tekemisiä.
Nykyisessä taloustilanteessa työmarkkinajärjestöjen on ylipäätään syytä unohtaa liika herkkähipiäisyys. Jäitä hattuun.
Hallituksen on saatava neuvotteluprosessi nopeasti liikkeelle ja pidettävä paremmin huolta siitä, etteivät tuoreet ministerit tärvele hanketta harkitsemattomilla ulostuloillaan. Kerran karille ajaneesta yhteiskuntasopimuksesta on varmaan jo käyty ja käydään neuvotteluja. Sopimus on tärkeämpi kuin räväkät kommentit.