Ulkoministeriön konsulipäällikkö Jussi Tanner ja työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen lukivat madonluvut teollisen metsämarja-alan tulevaisuudelle: Thaimaalaisten poimijoiden turistiviisumia ei enää oteta käsittelyyn tästä päivästä lähtien.
Viisumien muuttaminen työsuhteiseksi alentaisi entisestään poimijoiden ansaintamahdollisuuksia. Thaimaan työviranomaiset eivät kannata työsuhteistamista.
Kahden ministeriön viranomaispäätöksenä tämä on niin suuren luokan päätös, että epäillä sopii ovatko asianosaiset päättäjät tietoisia siitä, mihin kaikkeen päätös tulee vaikuttamaan.
Päätös tulisi käytännössä lopettamaan marjapakastamoiden jalostustoiminnan raaka-aineen vähyyden vuoksi. Valtavat, osin valtion investointituilla rahoitetut pakastamot ja tuotantolaitokset jäisivät vaille käyttötarkoitusta, koska korvaavaa tuotetta ei ole.
Viisikymmentä vuotta kestänyt metsämarjojen hyödyntäminen teollisuuden tarpeisiin olisi loppuessaan korvaamaton menetys niin kotimaan kuluttajille kuin vientikaupan asiakkaillekin, joille marjat pääasiallisesti myydään.
Jussi Tanner toi esille alalla tapahtuneet yrittäjien väärinkäytökset aivan oikeutetusti, mutta ei maininnut mitään työ- ja elinkeinoministeriön korkean virkamiehen korruptiosyytteistä. Kahden yrityksen ollessa syyteharkinnassa, kolmatta vielä tutkitaan. Näiltä yrityksiltä olisi oikeudenmukaista estää poimijoiden kutsuminen oikeudenkäynnin päätöksiin saakka.
Syytteissä olevat yritykset tulevat saamaan tuomionsa kuluttajilta, jatkojalostajilta ja kauppaketjuilta mainehaitan vuoksi. Siitä tuomiosta on turha valittaa. Jos ja kun merkit viittaavat näin olevan käymässä, yrittäjän vaihtaminen pikaisesti olisi kaikkien edun mukaista.
Kutsuvista yrittäjistä suurin osa on toiminut asiallisesti ja rehellisesti. Olisi aivan kohtuutonta lopettaa koko toimiala kahden tai kolmen yrityksen väärinkäytösten vuoksi, vaikka nämä edustavatkin kutsuttavien poimijoiden määrässä suurta osuutta.
Näillä yrityksillä on ollut tapana kasvattaa poimijamäärää keinoja kaihtamatta niin suureksi, ettei se ole ollut enää asiallisesti hallittavissa. Marjan liikatuloa on sitten hillitty poimijahintaa alentamalla, mikä on johtanut poimijoiden tuloksen heikentymiseen.
Lisäksi seurauksena on ollut kotimaisen poiminnan vähentyminen niin, että paikallisten poimimille marjoille ei ole järjestetty ostopaikkaa. Tästä on syystäkin syntynyt katkeruutta alan harrastajien joukossa.
Pellervo-seuran tutkimuslaitoksen tutkiessa toimintaa olisi paikallaan neuvotella alan yrittäjien kanssa yhteisistä säännöistä, joiden pohjalta toimintaa voitaisiin jatkaa marjanpoimijoihin sovelletulla turistiviisumilla.
Kari Jansa
Sotkamo