Jääkarhu (Thalarctos maritimus) on kellanvalkoturkkinen arktisten alueiden laji. Suurimmat urokset ovat noin 2-2,5 metriä pitkiä ja voivat painaa jopa 600 kiloa. Naaraat ovat noin puolet uroksia pienempiä.
Jääkarhun paksu turkki eristää hyvin sekä vedessä että kuivalla maalla. Myös karhun korvien pieni koko vähentää lämmön haihtumista. Muihin karhuihin verrattuna jääkarhun kaula ja jalat ovat pitemmät.
Jopa satoja kilometrejä uiva ja jopa yli 50 kilometriä päivässä vaeltava jääkarhu käyttää ruokanaan muun muassa hylkeitä, kaloja ja jopa maitovalaita. Jääkarhu pyydystää hylkeitä makaamalla hylkeen hengitysaukon vieressä odottaen hylkeen tulemista pintaan. Hylkeen tärkein osa jääkarhulle on sen rasva.
Jääkarhut elävät 20-25 vuotta. Naaraat synnyttävät neljän ikävuoden jälkeen. Pentuja syntyy yleensä kaksi, mutta toisinaan myös neljä. Ne selviävät aikuisikään 30-50 prosentin todennäköisyydellä. Pentuja syntyy noin kolmen vuoden välein, sillä pikkukarhut pysyvät emonsa luona noin 2,5 vuotta.
Jääkarhuista vain naaras nukkuu talviunta.
Täysin tarkkaa jääkarhujen lukumäärää ei tiedetä, mutta arvio liikkuu 22 000-25 000 karhun välillä. Jääkarhuja uhkaavat muun muassa teollistuminen, liikametsästys ja ihmisten aiheuttamat häiriöt, kuten öljyn ja kaasun etsiminen sen elinalueelta. Kanadan arktisilla alueilla, joilla elää noin 60 prosenttia jääkarhupopulaatiosta, alkuperäiskansat metsästävät vuosittain noin 700 jääkarhua.
Vakava uhka jääkarhulle on ilmaston lämpeneminen. Sen seurauksena arktinen jää paitsi sulaa aikaisemmin myös muodostuu myöhemmin joka vuosi, ja jääkarhuille jää näin ollen vähemmän aikaa ravinnon hankkimiseen. Ilmaston lämpeneminen vaikeuttaa jääkarhun elämää myös heikentämällä ravinnonsaantia. Jos lämpeneminen jatkuu nykyistä tahtia, kuolee jääkarhu sukupuuttoon jo sadan vuoden päästä.
Kanadan WWF eli Maailman luonnonsäätiö toimii aktiivisesti yhteistyössä kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kanssa jääkarhujen suojelemiseksi. WWF:n aloitteesta jääkarhuille on perustettu muun muassa kolme suojelualuetta.