Jää hyvästi Aar­re­saa­ri!

Tänä kesänä Laura Kangas, 21, pääsi elämään lapsuudenunelmaansa: hän sai pukeutua merirosvon vaatteisiin ja hoilottaa merimieslauluja kolpakko kädessä yleisön edessä.

Aloittelevan näyttelijän tärkeimmiksi työkaluiksi Laura Kangas nimeää motivaation ja huumorintajun.
Aloittelevan näyttelijän tärkeimmiksi työkaluiksi Laura Kangas nimeää motivaation ja huumorintajun.
Kuva: Sanna Myllykangas

Tänä kesänä Laura Kangas, 21, pääsi elämään lapsuudenunelmaansa: hän sai pukeutua merirosvon vaatteisiin ja hoilottaa merimieslauluja kolpakko kädessä yleisön edessä. Oulun Työväen Näyttämön Aarresaari-näytelmässä esiintynyt Kangas on pitkän linjan teatteriharrastaja, ja säteili onnesta ripustaessaan näytöksen jälkeen Satama-Sallyn rooliasuaan naulakkoon.

Aarresaaren esitykset loppuivat heinäkuun loppuun.

"Aion nyt pitää vapaata ja viettää kesää. Ensi keväänä on edessä haku Teatterikorkeakouluun, sillä näyttämöelämästä en aio luopua", Kangas kertoo.

Hän haaveilee työskentelevänsä joskus tavalla tai toisella ammattinäyttelijöiden kanssa.

"Jos näyttelemisestä teen uran, se olisi teatterin lavalla. Tahdon ammattiin, jossa voin ilmaista itseäni ja käyttää luovuutta - sitä kyllä riittää", hän nauraa.

Onnenpotku saapui Kankaalle keväällä sitten puhelinsoiton muodossa, jossa hänen tuttavansa, muuan Työväennäyttämön vanhemmista näyttelijöistä, kysyi olisiko hän kiinnostunut aloittamaan kesätreenit teatterin lavalla. Pohdinnan jälkeen hän suostui uhraamaan vapaa-aikansa astuakseen teatterin kiehtovaan maailmaan.

Teatteri on Kankaalle vanha tuttu. Yhdeksänvuotiaasta asti muodossa tai toisessa teatteria harrastanut tyttö on esiintynyt koulun kuorossa, käsikirjoittanut ja ohjannut luokkatovereidensa kanssa oman näytelmän sekä harrastanut live-roolipelausta.

"Sain pääroolin näytelmässämme kuudennella luokalla, ja siitä innostukseni leimahti. Huomasin, että tämä oli sitä mitä tahdon tehdä", Kangas muistelee.

"Halusin päästä paremmin sisälle teatterin maailmaan. Näyttelemistä ei opita kirjoista vaan ainoastaan tekemällä. Siksi hain Kuusiluodon draamalukioon."

Hän keräsikin jokaisen tarjolla olevan draamakurssin. Erityisesti monologit olivat hänen mieleensä, ja yhteistyötä pääsi tekemään jopa kaupunginteatterin kanssa.

Draaman lukiodiplomia Kangas ei kyennyt suorittamaan silloisen elämäntilanteensa vuoksi, mitä hän jälkeenpäin harmitteleekin. Kolmen vuoden esitystauon jälkeen hänestä tuntuu kuitenkin lavalle päästyään taas kokonaiselta ihmiseltä.

"Lavalla oleminen on täysin erilaista kuin kuorossa, jossa toin omaa ääntäni esille. Näytellessä taas harjoitellaan, jotta voisi unohtaa itsensä ja keskittyä roolihahmonsa."

Todellisuudesta irrottautumisen haaste viehättää häntä. Hän kokee onnistuvansa, kun yleisö imeytyy mukaan tarinaan ja hän pystyy antamaan heille elämyksiä, joita he tulivat teatterista hakemaan. Rankasta harjoitteluaikataulusta huolimatta näyttelijäporukasta on tiivistynyt oma yhteisönsä, joka tukee jäseniään. Harjoitellessa sukset menivät eniten ristiin, Kangas myöntää, mutta varsinaisten näytösten alettua jännitys helpotti. Nyt hän nauttii joka esityksestä.

Sanna Myllykangas
Kirjoittaja kuuluu Kalevan
nuorten kirjoittajien ryhmään.

Ilmoita asiavirheestä