Mitalikahvit, tuo upea perinne, keitettiin Vancouverin olympialaisissa ensimmäistä kertaa torstaina paikallista aikaa. Kahvit ja siniristinen kakku nautittiin hiihtopaikkojen tuntumassa Whistlerissä ilman mitalia, se kun odotti vielä pääsyä Peetu Piiroisen kaulaan 120 kilometrin päässä Vancouverissa.
- Ei nämä ihan mitalittomat kakkukahvit ole. Kakku olisi pienesti happamalta maistunut, jos Peetu Piiroinen ei eilen olisi avannut mitalitiliä, olympiakomitean puheenjohtaja Roger Talermo kommentoi ph-arvoa.
Mitalikahvien äärellä keskityttiinkin asiaan, rupattelemisen sijasta. Kansakuntaa repineeseen mitalittomaan kisa-alkuun ei saatu kuitenkaan kahvinpitävää selvitystä.
- Jokainen on voinut todeta, että alku on ollut nihkeä ja vähän hidas, olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola aloitti.
Nihkeä ja vähän hidas on ollut myös suomalaissuksen liikkuminen Whistlerin olympialaduilla. Whistlerin mitalikahvikakutus olikin strategisesti sijoitettu siten, että hiihtäjät olisivat arvomitaleineen välipäivänä paikalla. Ei näkynyt mitaleita, eikä hiihtäjiäkään.
- En nyt tässä halua spekuloida sen enempää, mutta ehkä oma huolestuminen kohdistuu maastohiihdon puolelle. Siinä odotetaan kuitenkin 4-5 mitalia, ja haaste on kova näin alkupäivien valossa. Useat muut maat menee niin paljon kovempaa, ja totaalinen kääntäminen on vaikeaa. Mutta uskon, että hiihdostakin saadaan mitalitaulukkoon kohennusta, Niemi-Nikkola spekuloi.
- Jos ei, niin täytyy myöntää, että se ajaa mitalitavoitteen karikkoon. Silti, ei heillä kuitenkaan ole sellaisia (menestys)paineita joita eivät itse tietäisi.
Niin, mitalitavoite, tuo rakastetun vihattu asia. Kun sitä ei ollut, sitä kaivattiin, ja kun se on, sille nauretaan.
- Kun (Ateenassa 2004) ei tavoitetta asetettu, heti kyseltiin että mitä oikein haluatte saavuttaa. Media on aina toivonut, että asetetaan, Talermo muisteli.
- On ihan reilua pitää sellaista, mutta siihen ei saa hirttäytyä. Urheilu on hauskaa, muttei vakavaa. Ei tiukkapipoista, silloin ollaan väärällä puolella.