Kokoelma suomalaisen pop- ja rock-musiikin ikivihreitä yhdistyy nyky-Helsinkiin sijoitettuun satuun Neil Hardwickin ensimmäisessä elokuvaohjauksessa. Musikaalin ja elokuvan kerrontaa sekoitteleva Jos rakastat tulee elokuvateattereihin loppiaisena.
Hardwick on ohjannut aiemmin paljon musiikkiteatteria, muun muassa viime keväänä Helsingin kaupunginteatterissa nähdyn Spring Awakening -musikaalin. Ohjaajalle musiikin, tai pikemminkin rytmin, merkitys on tärkeä myös puhenäytelmissä.
"Musiikkielokuvassa sitä omaa rytmitajua pääsee käyttämään hedelmällisesti."
Jos rakastat -elokuvassa kuullaan uudet versiot yli 20:stä viime vuosikymmenten kotimaisesta hitistä. Mukana on musiikkia muun muassa Maija Vilkkumaalta, Yöltä, Eppu Normaalilta, PMMP:ltä ja J. Karjalaiselta.
Ohjaajan vaatimuksena oli, että kappaleet palvelevat elokuvan kohtauksia, vievät tarinaa eteenpäin ja kommentoivat niitä.
"Toivottavasti se on hirveän suomalainen elokuva siinä mielessä, että se hengittää sitä musiikkihappea mitä meidän ympärillä on. Tuttu musiikki tuo elokuvateatteriin mukaan ihmisten omat assosiaatiot ja muistot. Ja vaikka jokaisella olisikin omat kokemuksensa, toivottavasti siellä syntyy myös joku yhteinen kokemus."
Rakkaus testissä
Elokuva kertoo itsekkäästä ja hemmotellusta, mutta toisaalta myös yltiöpäisen suojattua elämää elävästä ministerin tyttärestä Ada Helmisestä. Erään irtioton seurauksena nuori nainen aiheuttaa auto-onnettomuuden, joka vie häneltä muistin ja pakottaa aloittamaan kaiken alusta.
Vähitellen Ada Helmiselle selviää, että onnettomuudessa vakavasti loukkaantunut mies on hänen uuden ihastuksensa Tonin isä. Rehellisyys, suoraselkäisyys ja lopulta myös rakkaus punnitaan.
Elokuvan päärooleissa nähdään kaksi uutta kasvoa. Adaa näyttelevä Elli Vallinoja on 21-vuotias musiikinopiskelija, ja Tonin roolin tulkitsee 20-vuotias tuore ylioppilas Chike Ohanwe. Heidät löydettiin avoimilla kokeilla.
"Päärooleihin tarvittiin nuoria ihmisiä. Kun kävin läpi mahdollisia ammattilaisia, tulin siihen tulokseen, että sitä kautta sopivia näyttelijöitä ei löydy."
Kaukana realismista
Katja Kallion käsikirjoitus pohjautuu Sakari Topeliuksen satuun Adalminan Helmi. Topeliuksen sadussa pilalle lellittyä prinsessaa rangaistaan muistinmenetyksellä ja päätymisellä vuohipaimeneksi. Päivitetyssä versiossa prinsessasta tulee siivooja, jonka kohtaama prinssi on maahanmuuttajaperheen poika.
Myös elokuvasta haluttiin sadunomainen kertomus, jolle nykyaikainen Helsinki tarjoaa kulissit. Roolihahmoissakin on satujen tyyliin joko kärjistettyä pahaa tai hyvää.
"Eihän siinä koko elokuvassa ole mitään realistista. Se on ihan oma maailmansa, satumaailma. Jos jokin ihmisiä siinä elokuvassa ärsyttää, niin varmaan realismin puute. Koetaan, että tämä on jotenkin pinnallinen eikä vastaa oikeaa elämää. Se on se tyylilaji."
Hardwick nostaa omiksi esikuvikseen muun muassa Dennis Potterin tv-sarjat Laulava salapoliisi ja Pennejä taivaasta, joissa musiikkinumerot solahtavat osaksi kerrontaa.
Omaa elokuvamakuaan ohjaaja paljastaa sen verran, että psykologiset jännärit nousevat katselulistalla ohi muiden, vaikka hän muuten kaikkiruokainen onkin.
"Se on laji, joka kiinnostaa minua. Psykologisia jännäreitä ei muuten juuri tehdä Suomessa myöskään. Olisikohan siinä sitten seuraava", Hardwick naurahtaa.
