Tuo tori on Marché d'Aligre, 11. kaupunginosassa Bastillelta Nationelle päin, joka päivä puoli kuudesta puoli kahteen, paitsi maanantaina. Mutta meno on ehdottomasti hauskimmillaan lauantaina ja sunnuntaina, vaikka tungoksessa pääsee vaivoin eteen päin. Silloin on myös eniten myyjiä ja röykkiöittäin kaikkea. Kapea torikuja päätyy Place d'Aligreen, aukioon jossa on myös pieni kirpputori.
Torilla on pitkä historia 1600-luvun alkupuolelta, jolloin maalaiset myivät viereisellä Faubourg Saint Antoinella ihan kaikkia tuotteitaan myös Hallien kauppiaille, olivathan pellot lähellä. Lihat teurastettiin paikan päällä. Tämä olikin Hallien jälkeen tärkein kauppapaikka, tukki liikennettä ja onnettomuuksia sattui, niin että koko touhu siirrettiin nykyiselle aukiolle ja vihittiin pompöösein menoin 1781. Kauppahalleja on ehtinyt olla monta, viimeinen vuodelta 1846. Tuolloin sen ympärillä oli lähes tuhat kaupustelijaa! Kirpputori oikein kukoisti!
Ja romantiikka... Olipa kerran kirjailija Jules Romains, hänellä tuntematon ihailijatar, 23-vuotias Lise joka rakasti tätä toria. He tapasivat 1933, kävelivät - ja pian vietettiin häät. Tuo kävely löytyy romaanin Les Hommes de bonne volonté 26. osasta.
Aina 1950-luvulle saakka tori oli pikku talojen keskellä. Järjestettiin tanssiaisia ja juhlia joihin osallistuivat kaikki, ruokittiin ja vaatetettiin köyhiä - ja oli myös kuuluisa ravintola Boule d'Or jonne vietiin Aga Khan, Eisenhower, Baudoin... Nyt voi vain itkeä korkeita uusia taloja.
Väriä ja ääntä
Miltei kaikki vihannesmyyjät ovat vilkasverisiä arabeja joiden huutoja somistaa hauska aksentti. Jokainen yrittää voittaa naapurinsa, kuka paukuttaa kuhmuista alumiinivatia johon vihannekset lastataan punnittaviksi, kuka ottaa rytmiä telttakatoksen metallitangosta. Kle-kle-klementiinejä! Kle-kle-klementiinejä! Täällä on omenoita, täällä hyviä omenoita, ranskalaisia omenoita. Kaksi ananasta eurolla, kaksi ananasta eurolla, Beninistä! Kolme kiloa appelsiineja kaksi viisikymmentä kaksi viisikymmentä, makeita appelsiineja!
Litaniat raikuvat tomaatin, kurkun, sitruunan, retiisin värisinä. Quatre barquettes de fraises deux euros, neljä mansikkarasiaa kahdella eurolla, espanjalaisia mansikoita!
Kaksi salaattia eurolla, ja oi että nuo valtaisat, batavian lehdet ovat maukkaita; multaiset ostettaessa, siis kasvaneet oikeassa maassa, eivät missään lasivillassa lannoitelitkuilla ruokittuina.
Sinä nuori ihana tyttö, ota, ilmaista on, iskee minulle silmää mustakulmainen mies, ei ole huomaavinaan harmaita hiuksiani ja ryppyjäni. Hän on niin hurja, että jos olisin 40 vuotta nuorempi ja vailla elämänkokemusta, sydämeni hakkaisi pakahtuakseen ja vain odottaisin että hän kuiskaisi: tule! Sullon muovikassiin tuon prinssin italialaisia fenkoleita, ojennan hänelle ja kysyn paljonko nämä ilmaiset maksavat. Hän punnitsee ja eiväthän ne paljon, yksi kaksikymmentä kilo! Todella, en olekaan aikoihin syönyt fenkoleita joista niin pidän, keitettyinä tai raakoina, oliiviöljyn ja yrttisuolan kera.
Herneiden edessä vuoroa odottaessani sysäsin koko vihreän vuoren kauemmaksi ja aloin järjestää palkoja sieviin riveihin. Kauppias ihastuu, ei tahtoisi päästää minua: ei, et lähde minnekään, työ jäi kesken! No tule huomenna viideltä aamulla!
Meininkiin kuluu että monet kauppiaat sinuttelevat, mikä on Ranskassa aivan tavatonta.
Kassikaupalla flavonoideja
Kujan päässä olevan yhden tähden kahvilan terassille on autuasta jäädä nauttimaan näytelmästä. Vihreiden muovituolien pinosta on vanha mies ottanut itselleen tuolin, istuu siinä kahden kojun välissä käsi ojossa, djellaban nuhjaantuneet helmat lätäkössä, on nostanut sokeat silmänsä taivaaseen päin, valittaa Allahille. Sinne hänen sanansa kiipeävät sellerin ja sipulin hintojen pilvessä.
Päivä toisensa jälkeen vieressä vanha huiveihin kääriytynyt muori kauppaa kähisevällä äänellä muutamaa paistamaansa kalpeaa lätyskää hedelmälaatikon päällä, mitä lie ohukaisen ja arabialaisen leivän väliltä. Sattuu että poliisit tulevat ja käskevät pois, ei auta vaikka mummo avaa sydämensä, yrittää puhua heille järkeä, vaikertaa elämänsä kurjuutta. Ei, siinä he seisovat ja katsovat että mummo laittaa kahvilan tuolin pois ja nousee - tullakseen takaisin kun on varma että poliisit ovat menneet.
Allez, allez, allez, les derniers melons, faut tout finir! Juuri ennen sulkemisaikaa hinnat tipahtavat sitten vielä roimasti.
Torireissulla saa kaikkea muutakin lihasta kalaan, leipään, juustoihin, ihan niin kuin ennenkin, kauppahallista tai pikkuruisista torinlaidan myymälöistä.
Olen aina käyttänyt paljon vihanneksia, vaan kammoksun tiukkoja sääntöjä mitä saa syödä ja mitä ei. Kerranhan täällä vain eletään, ja nauttiakin pitää. Mutta niin vain on, että oloni on kohentunut ja virkistynyt oikein tavattomasti sen jälkeen kun aloin harrastaa tuota toria - sieltä kun tulee ostettua kassikaupalla mitä erilaisimpia antioksidantteja ja flavonoideja, siis ihan niin kuin kaikkien oppien mukaan pitääkin.
Eihän noita raskisi paljon kypsentää ja hauduttaa, niin että tässäpä vain kevyitä ja vikkeliä reseptejä.
Aligren porkkanat
Purista kulhon pohjalle sitruuna. Sekoita siihen pari ruokalusikallista hunajaa. Lisää 2-3 hienoksi raastettua porkkanaa. Sekoita hyvin
Rakuunaporkkanat
Aika paljon porkkanoita
kuivattua rakuunaa
kevyttä ranskankermaa
Viipaloi porkkanat, höyrytä tai keitä vähässä suolavedessä, sekoita sitten varovasti kulhossa rakuunan ja kerman kanssa. Tarjoa läpimänä tai kylmänä.
Omena-sellerisalaatti
1 sellerin varsi
4 punaista omenaa
hienoksi hakattua persiljaa
(balsami)viinietikkaa
oliiviöljyä
paahdettuja seesamin- tai auringonkukan siemeniä
Leikkaa selleri ohuiksi viipaleiksi, pese omenat hyvin, viipaloi kuorineen (on kauniimpaa!), sekoita kulhossa persiljan ja öljy-viinietikan kanssa. Paahda seesamin - tai auringonkukan siemenet kevyesti kuumalla pannulla ja ripottele salaatin päälle juuri ennen tarjoamista.
Kanaa torimatkan jälkeen
2 sipulia
2 omenaa
1-1,5 banaania
300 gr kananrintaa
2 rkl oliiviöljyä
1dl halpaa valkoviiniä
ripaus sokeria
yrttisuolaa
curryä maun mukaan
hyppysellinen kuivattuja
Provencen yrttejä
tai timjamia
Silppua sipuli ja kuullota hetki öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sokeri ja valkoviini, anna hautua hetki, lisää kuutioidut omenat, anna joutua hetki, lisää pieniksi suikaleiksi leikattu kananliha, suola, curry, yrtit, sekoita ja hauduta kunnes kana on kypsää, lisää viipaloitu banaani, käännä, ja jo kohta onkin valmista.
Ihanat sitruunamansikat
Mansikoita
hienoa sokeria
sitruunaa
Viipaloi mansikat, ripottele sokeria ja purista sitruunaa, kääntele ja herkuttele!