Ita­lias­sa kou­lu­päi­vä alkaa liukuen

Flavio Nati pelaa oppitunneilla ristinollaa ja Federica Gamberini pahoittelee wc-paperin vähäistä määrää.

_
_
Kuva: Meri Laakso

Vankkarakenteinen miesopettaja kävelee valokatkaisijoilta näyttävien nappuloiden luokse ja painaa yhtä niistä pitkään. Palohälyttimeltä kuulostava pirinä täyttää hetkeksi koko rakennuksen. Mitä ihmettä, palaako koulussa? Ei sentään, kaamea pirinä on merkki oppilaille tuntien alkamisesta.

Summeri lakkaa soimasta ja miesopettaja menee menojaan. Roomalaisen Liceo scientifico Isacco Newton -koulun oppilaat maleksivat luokkiinsa. Oppilaat näyttävät värikkäiltä ja persoonallisilta, sillä koulupukua ei ole. Sanaa kiire ei täällä tunneta.

"Lukujärjestyksen mukaan koulu alkaa yhdeksältä, mutta hyvä, jos suurin osa oppilaista on tullut puoli kymmeneen mennessä", kertoo Federica Gamberini, 16, yksi koulun oppilaista.

Opettajat ovat tottuneet myöhästymisiin, eivätkä he viitsi asiasta nipottaa. "Se varmaan johtuu meidän kulttuurista. Me italialaiset olemme aika rentoja ja huolettomia, sellaisia päivä kerrallaan -tyyppejä", pohtii Federica.

Italialaiset aloittavat koulun kuuden vanhana. Ensimmäinen oppilaitos vastaa suomalaista ala-astetta ja sitä käydään 11-vuotiaiksi asti, minkä jälkeen oppilaat siirtyvät yläasteelle. 14-vuotiaana valitaan ammattikoulu tai lukio. Ammattikouluihin voi pyrkiä vain yläasteen jälkeen, lukion jälkeen se ei ole enää mahdollista, koska silloin on luonnollisempaa pyrkiä yliopistoon.

Ala- ja yläasteella koulua on maanantaista perjantaihin, mutta lukioikäiset joutuvat raahautumaan kouluun myös lauantaina.

Flavio Natin, 16, mielestä on tylsää mennä lauantainakin kouluun, koska silloin tekisi kovasti mieli nukkua. Onneksi koulupäivät ovat lyhyitä.

"Koulupäivää on melkein aina 8.15-13.15, mutta esimerkiksi minulla loppuu perjantaisin kello 14.15, koska suoritan erityiskurssia", Flavio kertoo.

Koulussa ei Suomen tapaan tarjota lounasta tai välipaloja. "Menemme koulun jälkeen suoraan kotiin syömään", mainitsee Federica, joka pärjää koko koulupäivän yhdellä maitolasillisella. Tuhti aamupalakin on sitä sun tätä. Tyypillistä on juoda kuppi kuumaa ja syödä jotain pientä, kuten keksejä tai kroisantteja. "Joskus vanhemmat saattavat antaa kouluun evääksi jotain pientä purtavaa", Federidca jatkaa.

Isacco Newton -lukion käytävät ovat kolkkoja. Penkkejä tai naulakkoja ei ole, ja seinillä roikkuu paikoin muutama vanhentunut ilmoitus tai värikäs oppilastyö.

"Pelaamme kavereiden kanssa esimerkiksi ristinollaa", innostuu Flavio kertomaan, mitä oppitunneilla tehdään. "Kunhan vitsailin. Kuuntelemme opettajaa tai niin ainakin pitäisi."

Oppitunnit ovat opettajajohtoisia, minkä takia tunnit tuntuvat välillä pitkäveteisiltä. Mikäli haluaa selvitä kohtalaisella läksymäärällä ja pärjätä tulevaisuudessa, on syytä olla hereillä tuntien aikana. Flavio ja Federica korostavat, että edes muistiinpanoja ei ole pakko tehdä. "Saamme tehdä, jos haluamme. Ovathan ne tietenkin hyödyksi."

Suomalaisen koulun oppitunneille tyypillisiä ovat ryhmä- tai parityöt, mutta Italiassa niitä tehdään hyvin harvoin.

"Lisäksi kielten opiskelussa saatetaan kuunnella kappaleita kasetilta, mutta mitään videoita tai cd-levyjä ei käytetä lisäoppimateriaaleina", Flavio huomauttaa harmistuneena.

Palohälyttimeltä kuulostava summeri pärähtää jälleen soimaan. Luokkien ovet lennähtävät auki ja oppilasmassa vyöryy käytäville. Välitunnit vietetään usein ulkona kaveriporukoissa hengaillen, aktiivisimmat innostuvat pelaamaan lento- tai koripalloa.

Välitunneilla on tungosta myös vessoihin. Ulkopuolisia nämä koulun vessat eivät houkuttele. Lukot ovat rikki joka ovesta, haju on kuvottava, seinät ovat täynnä graffiteja, pöntöt eivät vedä ja wc-paperia ei näy missään.

"Sorry, tämä on yleinen ongelma koulussamme. Meillä ei ole varsinaisia koulusiivoajia. Vahtimestari huolehtii rakennuksesta käytännössä, mutta häneltä jää paljon huomaamatta", selvittää Federica.

Flavio ja Federica toivoisivat parannusta puhtaudenpidon lisäksi myös kurssitarjontaan. Luonnontieteisiin painottuvan koulun listalta saisi löytyä niin kuvaamataitoa kuin teatteri-ilmaisuakin. Kitaraa soittavan Flavion onneksi musiikkitunteja järjestetään, mutta opettajien tulisi olla ammattitaitoisempia ja suhtautua vakavammin musiikkiin.

Käytävillä kaikuu iloinen puheensorina ja välitunti lähenee loppuaan. Korvia raastava pirinä kutsuu oppilaat seuraavalle oppitunnille.