Alfa Romeon taival Suomen niemellä on osoittanut kirkastumisen merkkejä aina 156-mallin esittelystä lähtien. Mallisarja on puhutellut suomalaisiakin ja esimerkiksi vuonna 2003 autoa myytiin yli 2,5-kertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. Rekisteröintilastoissa tämä näkyi 409 myytynä autona. Vuoden jokaisena päivänä myytiin siis keskimäärin hieman yli yksi 156. Tätä voi pitää ihan hyvänä saavutuksena, eihän mallia ole ihan joka pojan autoksi tarkoitettukaan. Toisaalta jos tavoitteita asettaa, niin ykköseksi ykkösen, eli Toyota Corollan paikalle pääseminen olisi vaatinut 26,5 auton myyntiä vuoden jokaisena päivänä.
Nykykäytännön mukaan automalli kokee noin elinkaarensa puolivälissä suuremman uudistuksen nk. face-liftin, eli kasvojen kohotuksen. Ihan ilmaisun sisimmän olemuksen mukaisesti tässä yhteydessä tehtävät muutokset koskevat yleensä enemmän ulkonäköä kuin tekniikkaa. Näin tässäkin tapauksessa. Auton ilmeeseen on haluttu muutoksia ja apu on haettu läheltä. Niinpä auton kyljestä löytää nyt pieni metallilaatta, jossa on tunnetun koriräätälin Giugiaron nimi.
Toisaalta muutokset ovat sen verran pieniä ja niiden esikuvakin, eteenkin keulan osalta on selkeä, eli Alfan pienempi malli 147, joten vaikuttaa siltä, ettei Giugiaron ole tarvinnut kovin useaa viivaa paperille luonnostella luodessaan mallin uutta ilmettä.
Keulamaski onkin aikaisempaa terävämpi, joten samalla se on selkein tapa erottaa 2004 -mallit vanhemmista. Myös sisustukseen on tehty muutoksia. Käyttöön on otettu uusi verhoilumateriaali, mikrokuituinen Alfatex ja kojetaulu on muutettu kaksiväriseksi.
Pääosa hallintalaitteista toimii totutulla tavalla, mutta ilmastointi ja ajotietokoneen näyttöjen hallinta noudattavat sen verran omia rutiinejaan, että ohjekirjan selailu ja opiskelu ovat paikallaan.
Ilmastointilaitteeseen saa kunnolla tehoja kaiken lisäksi vasta kun moottori on lämmennyt noin 50 asteeseen. Tämän Etelä-Euroopan olosuhteista lähtevän toiminnan kanssa oppii tosin elämään, mutta pakkashuurteen poistoon se ei sellaisenaan sovellu, vaan toiminnan joutuu ohittamaan.
Koeajoautossa oli käytössä malliuudistuksen ainoa suurempi tekninen uudistus, eli Alfan laihaseosmoottori, joka tunnetaan tyyppinimellä 2,0 JTS. Miellyttävän tehokkaan moottorin ja alustan yhteispeli toimii hyvin. Talviliukkaalla moottorin vetohaluja hillitsevät sopivasti vedon- ja ajonhallintajärjestelmät, jotka Alfan slangissa kulkevat kirjainlyhenteiden ASR ja VDC alla. Ainoa häiritsevä seikka oli alustan äänekkyys tien terävimmissä epätasaisuuksissa.
Alfan istuin on muotoilu mukavasti mutta säätömahdollisuuksia on yllättävän vähän. Kunnollisen ajoasennon löytämiseksi joutuu jonkin verran tekemään töitä ja yli 180-senttinen toivoisi etupenkin siirtyvän vielä pari senttiä taaksepäin.
Lisäksi polkimia korkeammalle asetettu vasemman jalan lepuutuspaikka saattaa joistakin tuntua hankalalta.
156-mallin sivuprofiilissa on säilytetty mallille tunnusomainen optinen harha, joka panee äkkinäisen miettimään, onko takaovissa kahvoja ollenkaan. Ratkaisu on kuitenkin toimiva, joskin takayläreunaan nostettu kahva kerää lunta herkästi.
Myös takakontin kokoon muotoilulla on ollut sanottavaa. 378 litraa riittää useimmille, mutta lastausaukon koko asettaa tehokkaasti rajoja taakse sijoitettavien esineiden koolle.
Kokonaisuus on suoraan sanottuna kaunis, mutta sen Alfa Romeo tuntuu myös tietävän. Tehtaan uusi slogan: "Beaty is not enough - Kauneus ei yksin riitä", viittaakin siihen, että merkki hakee jatkossa myyntivaltteja nykyistäkin enemmän myös teknisestä osaamisesta.
MATTI HEIKURA
