Ennen reissua Jari Hassista ja Marko Hartikaista varoiteltiin matkan mahdollisista vaaroista ja hankaluuksista, mutta mitään ylitsekäymätöntä miehet eivät kohdanneet. Meno ei katkennut edes paikalliseen menoveteen, jonka oktaaniluku vain laski, mitä syvemmälle itään mentiin.
Harjaantumista vaativat kuitenkin paikallisen destian tiehankkeet ja teiden kunnossapito. Katse kannatti pitää tiukasti tiessä, ettei pyörä vajonnut reikiin - isoihin sellaisiin. Erikoista oli myös se, että joskus matkan jatkaminen edellytti joen ylitystä. Tie nimittäin jatkui luontevasti virran toisella puolella.
Oman lukunsa taas muodosti paikallinen ajokulttuuri. Jotkut nimittäin eivät katsoneet tarpeelliseksi sytyttää ajoneuvonsa lyhtyjä edes sadekelillä. Ilmeisesti myös nopeusrajoitukset olivat eräille vain suosituksia, koska neljänkympin alueella nopeusmittarin neula saattoi pysähtyä vasta 120:n kohdalla.
Kahden kuukauden aikana miehet majoittuivat hotelleissa, majataloissa, perinteisessä mongolialaisessa jurtassa ja taivasalla teltassa. Gobin autiomaassa miehillä oli myös aikaa mietiskellä pitkän matkan opetuksia. Niitä ovat kärsivällisyys, terveys ja toiseen luottaminen.
Reilu puoli vuotta matkan jälkeen miehet sulattelevat edelleen matkan kokemuksia, mutta jonkinlaisia uusia matkasuunnitelmiakin toki siintää horisontissa. Niistä Hassinen ei vielä kuitenkaan puhu suureen ääneen.
"Saan kotona ympäri korvia, jos tällä hetkellä suunnittelen ylipäätään mitään moottoripyörämatkoja. Vaimoni nimittäin tietää, että kun minut päästää irti, niin yleensä suunnitelmat myös toteutuvat", Hassinen naurahtaa.
Kiristämällä ja uhkaamalla mies kuitenkin suostuu hieman raottamaan unelmiensa verhoa. Mieli nimittäin tekisi matkata kovapohjaisella kumiveneellä Baikaljärven yläjuoksulta Lenajokea Jäämerelle ja sieltä mahdollisesti Suomeen. Lenajoki on noin 4 400 kilometriä pitkä...