Itä-Kar­ja­lan kes­ki­tys­lei­rit - jat­ko­so­dan musta puoli

Nälkä, taudit, kuolema, pakkotyö, raippa- ja pamputusrangaistukset, vapautus, jatkuva epäluulo.

Nälkä, taudit, kuolema, pakkotyö, raippa- ja pamputusrangaistukset, vapautus, jatkuva epäluulo.

Nämä seikat jäävät voimakkaina mieleen, kun lukee Itä-Karjalassa lapsuutensa viettäneiden entisten alaikäisten leirivankien muistelmia sotavuosilta 1941-44.

Tuona aikana Suomi miehitti suurta osaa Neuvosto-Karjalaa, Aunusta, Syväriä, Petroskoita ja Äänisniemeä. Itä-Karjalaan tultuaan suomalaismiehittäjät internoivat sinne jääneet siviilit, eli lähinnä naiset, lapset ja vanhukset, leireihin, joita ensi kutsuttiin keskitysleireiksi ja myöhemmin siirtoleireiksi.

- Leiriajasta päällimmäisenä muistona on kauhu ja kuolema ja nälkä. Ensimmäisenä leirivuotena ihmisiä kuoli surkeille lavitsoilleen ja ruumiit kannettiin pois, itkettiin, valitettiin, joku meni joskus järjiltään... Meillä oli aina nälkä! muistelee vuonna 1936 Petroskoissa syntynyt Lenina Pavlovna Makejeva.

Hän ja monet muut kertovat tarinansa kirjailija Marja-Leena Mikkolan kirjassa Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-44 (Tammi). Mikkola piirtää myös kuvaa alueen kulttuurista ja historiasta.