Jerusalem Talouselämä ei pidä epävarmuudesta. Israelissa nykyisin vallitsevan sekasorron takia maan talouspiirit ja osa lehdistöstä ovat viime viikkoina lisänneet painostustaan pitääkseen pystyssä kansallisen yhtenäisyyden hallituksen, joka on näyttänyt ainoalta varustukselta sitä vaaraa vastaan, että kansainväliset arviointilaitokset alentaisivat maan luottokelpoisuusluokitusta.
Se, mikä pätee talouteen, näyttäisi osoittautuvan todeksi myös palestiinalaisten kansannousun hallinnassa ja yleisemmällä tasolla siinä umpikujassa, johon Palestiinan kysymyksen käsittely on ajautunut.
Työväenpuolue
alamäessä
Haihtuisiko tämä kielteinen ilmapiiri sitten sillä, että pidettäisiin ennenaikaiset vaalit? Tällä hetkellä se vaikuttaa erittäin epävarmalta. Viimeisimpien Israelissa tehtyjen mielipidekyselyiden perusteella likudin kannatus on vakaalla pohjalla, kun taas työväenpuolue menettänee seuraavissa vaaleissa asemansa maan suurimpana puolueena.
Kansallismielisen oikeiston nauttima suosio heijastelee Israelin poliittisessa elämässä vahvasti vaikuttavaa suuntausta, jota Jitzhak Rabinin vaalimenestys vuonna 1992 ei kyennyt taittamaan sen paremmin kuin Ehud Barakin menestys vuonna 1999.
Jälkimmäisen voitto oli sitä paitsi osoitus toivon panemisesta pikemminkin tähän sallimuksen lähettämänä pidettyyn mieheen kuin hänen edustamaansa puolueeseen, jonka suhteen hän otti monia vapauksia.
Hän ei esimerkiksi kannattanut Taban sopimuksia vuonna 1995, vaikka työväenpuolueen politiikassa itseoikeutetusti keskeisellä sijalla ollut rauhanprosessi eli tuolloin huippukauttaan.
Syyskuussa 2000 alkanut rauhanprosessin mureneminen vauhditti myös työväenpuolueen murenemista, ja osallistuminen koalitiohallitukseen esti sitä pysyvästi luomasta poliittista vaihtoehtoa.
Nyt se voi vain pyrkiä kaventamaan kuilua suhteessa yleiseen mielipiteeseen, jonka enemmistö on palestiinalaisvaltion ja siirtokuntakysymyksen osalta lähellä sen linjaa, mutta joka edelleen kannattaa likudia Sharonin hallituksen kehnosta ansioluettelosta huolimatta.
Pienpuolueet
vaa´ankielenä
Sharonin ennalta kuulutettu vaalivoitto siinä tapauksessa, että vuoden 2003 lopulla pidettäväksi määrätyt vaalit pidettäisiinkin aikaisemmin, ei sitä paitsi ehkä muodostukaan ratkaisevaksi.
Toinen poliittinen tosiseikka, josta mielipidekyselyt tänä päivänä kertovat, on nimittäin Israelin poliittisessa maisemassa itsepintaisesti jatkuva hajaannus: maassa on suuri joukko ääri-ideologisoituneita tai hyvin rajoitettua kansalaisryhmää edustavia pienpuolueita, joiden olemassaolo vaikeuttaa maan historiallisten puolueiden ennen niin vakaasti sujunutta vuorovaikutusta ja pakottaa ne haalimaan kokoon enemmän tai vähemmän kahlitsevia liittoutumia.
Viimeisimpien arvioiden mukaan sefardi- ja askenazijuutalaisten ääriortodoksiset puolueet, ei-uskonnollisten puolueet sekä äärioikeiston eri kuppikunnat saattaisivat yhdessä saada yli puolet Israelin parlamentin paikoista.
Suositun israelilaisen sanomalehden Yedioth Aharonotin poliittinen kommentaattori Nahum Barnea arvioi keskiviikkona, että tulevan parlamentin koostumus ei ehkä tule poikkeamaan paljoakaan nykyisestä, jolloin oikeiston enemmistöasema jää "heikoksi ja hauraaksi".