Lontoon suomalainen merimieskirkko saattaa kalskahtaa kaukaiselta instituutiolta tulipalopakkasissa hyytyvän oululaisnuoren mielessä.
Oulun seudun ammattiopiston Myllytullin yksikössä ensimmäistä vuotta matkailualaa opiskelevalle 16-vuotiaalle Niina Turuselle se on kuitenkin totisinta totta, vaikka hän ei ole ehtinyt vielä Lontoon Southwarkissa sijaitsevassa kirkossa piipahtaakaan.
Maaliskuun alussa pirteä oululaistyttö lähtee kirkkoon kolme kuukautta kestävään työharjoitteluun.
Sirpsakka Niina kertoo, että ajatus mahdollisesta ulkomailla toteutettavasta työharjoittelusta kehkeytyi viime syksynä, kun hän sai kuulla, että hänen Lontooseen muuttanut isosiskonsa Mari oli onnistunut löytämään metropolista itselleen työpaikan ja piskuisen solukämpän.
"Yhtäkkiä tuli vain sellainen olo, että haluaisin nähdä siskoani useammin. Koulun vanhempainillassa äitini kuuli, että Lontoon Suomalaisella merimieskirkolla olisi aiemminkin ollut harjoittelijoita koulustamme, ja mietin, voisinko päästä sinne."
Niinan tapauksesta tekee erikoisen se, että hän lähtee koulun työharjoitteluun ulkomaille alaikäisenä.
"Merimieskirkolla on ollut aina se periaate, etteivät he ota töihin alaikäisiä, mutta minun kohdallani he päättivät toisin, koska voin asustaa Lontoossa siskoni luona, joka toimii työharjoittelun ajan myös täysi-ikäisenä valvojanani", Niina hihkuu.
Kun perinteinen ammattiopiston matkailupuolen ensimmäisen vuoden työharjoittelu kestää opiskelijoilla seitsemän viikkoa, venyy se Niinan kohdalla kolmen kuukauden mittaiseksi.
"Pitkän talven päälle on kiva lähteä Lontooseen, mutta kesäksi haluan palata takaisin Ouluun."
Tuleva harjoittelija ei ole vielä täysin varma työtehtävistään, mutta hän kertoo, että tehtäviin kuuluu ainakin siivousta, kokkaamista ja asiakaspalvelua.
Harjoittelupaikan hakeminen oli kovan työn takana. Niina kertoo, että hän sai käydä kirkon johtajan, merimiespastori Juha Rintamäen kanssa pitkään kirjeenvaihtoa, ennen kuin onnistui saamaan paikan. Lopullisen sinetin työharjoittelun vahvistumiselle antoi isosiskon visiitti kirkon johtajan luona.
"Halusin tosissani tuon työn, ja olen tosi tyytyväinen, kun sen sain", Niina puuskahtaa.
Merimieskirkko on helppo kuvitella tyrskyävän meren rannalla avautuvana vuolukiviseinäisenä kappelina.
Moni näkee mielessään kirkon käytävät, joilla Tintti-sarjakuvan kapteeni Haddockin, tai Kippari-Kallen näköiset elämää nähneet, ankkureilla ja merenneidoilla ruumiinsa kiireestä kantapäähän tatuoineet merikarhut heittävät iltarukouksensa ennen pakollista iltaviskiään.
Merimieskirkko on paikka, jossa Lontoossa asuvat suomalaiset, turistit ja merimiehet voivat rauhoittua ja virkistyä, mutta samalla se toimii myös monitoimikeskuksena.
"Merimieskirkossa järjestetään messuja sekä kirpputoreja, ja onhan siellä myös suomalainen kauppa, josta matkalainen voi ostaa esimerkiksi suomalaista ruisleipää ja salmiakkia", Turunen tietää.
Niina uskoo, että jos nuori haaveilee ulkomaan työharjoittelusta, hänen kannattaa hyödyntää täysillä niin vanhempien kanssa tehdyt ulkomaan lomat, kuin televisio-ohjelmat, joiden kautta voi oppia helposti vieraita kieliä tai kulttuureja.
Lontoossa urheiluvälinemyyjänä toimivan, ja vastikään myymälävastaavaksi ylennetyn isosiskon uraputken kaltaisesta työssä etenemisestä Niina ei vielä haaveile. Kesätöitä hän toivoo tulevana kesänä silti löytävänsä.
"Olen kahtena kesänä hakenut töitä oulun kaupungilta, mutta ikää ei ole ollut tarpeeksi. Rakennustyömailta siivoojan hommia hakiessani tarvittavaa rakennusalan tuntemusta ei ole ollut. Siksi olen iloinen, että onnistuin saamaan harjoittelupaikan, jossa työ on mukavaa ja mielekästä."
Arto Kiuru