Yksi tapa viettää kesälomaa on rippi-, kymppi-, ja monet muut leirit. Leireillä tarvitaan aikuisten ohjaajien lisäksi myös muita apureita, ja heitä ovat muun muassa isoset. Satu Herronen, 17, ja Paula Mokko, 17, ovat jo toista vuotta isosena. Sakari Heikkinen, 15 ja Jarkko Virtanen, 15, ovat ensikertalaisia.
Kaikkien näiden neljän oululaisen lukiolaisen oma rippileiri oli todella onnistunut, ja he pitivät saamistaan kokemuksista. "Rippileiri oli aivan mahtava", kehuu Paula. "Mitä tuohon voi lisätä?" jatkaa samalla leirillä ollut Satu.
Hyvät kokemukset omalta rippileiriltä olivat tytöillä myös syynä alkaa isoseksi. Leirillä Sadulle valkeni nopeasti, että hän haluaa isoseksi ensi kesänä. Paulalla päätös ei syntynyt aivan yhtä rivakasti, vaan Sadun täytyi houkutella hänet mukaan toimintaan." Hyvä, että Satu pyysi minua ja päätin koettaa, sillä en ole katunut yhtään isoseksi alkamista", kertoo Paula. Heidän omat isoset olivat hyvinä esimerkkeinä. He myös kertoivat tytöille isosena olosta ja siitä, kuinka mukavaa se on.
"Minua oikeastaan omat isoset kehottivat ryhtymään hommaan, minusta oli kuulemma ainesta isoseksi", sanoo Sakari. Jarkko puolestaan jäi kaipaamaan leirielämää ja halusi itse olla "leiripomona". "Ehkä isosena olemisesta saisi vähän kunnioitusta", hän lisää.
Isoskoulutuksen uudistusta ei kannateta
Isoskoulutus on muuttunut kaksivuotiseksi, ja Sakari ja Jarkko ovat sitä ikäluokkaa, jota uudistus koskee ensimmäistä kertaa. "Kaksivuotinen koulutus on aika typerä, koska toisena vuotena ei opi mitään uutta", Jarkko ja Sakari moittivat uudistusta. "Jos isosena olemisesta saisi edes vähän palkkaa, saisi uudistus ehkä vähän ymmärrystä", pojat jatkavat.
Aikaisemmin isoseksi pääsi vuoden jälkeen, mutta nyt uusien halukkaiden on käytävä vielä toinen vuosi koulutuksessa, vaikka pojat pääsevät jo tänä vuonna rippileireille isoseksi täysin valtuuksin. "Leirillähän sitä oppii eniten, ja me pääsemme jo tänä kesänä mukaan, joten mitä järkeä on käydä vielä isoskoulutustunneilla ensi vuonna?" ihmettelee Sakari.
Koulutuksen pääteemoina ovat vastuunkantaminen, jotta leiriläiset voisivat luottaa isosiin ja pienempien ohjaus. Koulutus koostuu opetustunneista, joita on noin yksi kahdessa kuukaudessa, nuortenilloista ja noin kahdesta isosleiristä. "Isosleirit ovat harjoitusleirejä, joilla muun muassa opetellaan iltaohjelman tekoa", Sakari selventää. "Koulutuksen tarkoituksena on myös tutustua muihin isosiin", Jarkko tuumaa.
Poikien mielestä isoskoulutus oli kokonaisuudessaan mukavaa, mutta "jeesustelua" olisi voinut olla vähemmän. "Uskoa tuputettiin ihan liikaa, koska se oli täysin tuoreessa muistissa omalta rippileiriltä", kritisoivat Sakari ja Jarkko. "Ohjelmanpitoa olisi voitu harjoitella enemmän", he antavat vinkkejä isoskoulutuksen parantamiseksi.
Tytöillä ei ollut mitään valittamista koulutuksesta, vaan se meni kivuttomasti ilman "pakkopullan" makua. "Meillä oli koulutusta tosi harvoin", tytöt sanovat.
Toivottavasti
ei sada vettä
Isosten tärkein tehtävä on kantaa vastuu omasta ryhmästä. "Pitää siis toimia ryhmänsä johtajana eli tuoda ryhmäläiset oikeaan paikkaan oikeaan aikaan", Paula ja Satu kertovat. "Pitää myös olla kaveri pienempien kanssa ja pitää porukka kasassa, etteivät ihmiset eristyisi", Jarkko tiivistää.
Isosena olemisessa hauskaa on Paulan ja Sadun mielestä se, että saa uusia kavereita muista isosista ja saa kantaa vastuuta."Se, että joutuu koko ajan huolehtimaan omasta ryhmästään eli siitä, että kaikki ovat tallessa on välillä uuvuttavaa", Paula selittää. "Joskus on aika puhki", lisää Satu.
Tulevana kesänä Paulalla on kolme leiriä, Sadulla kaksi ja Sakarilla näillä näkymin ainakin yksi. Jarkolla jää ensimmäiset kokemukset isosena olemisesta ensi kesään, koska hänellä jäi kaikessa kiireessä ilmoittautumislaput viemättä.
Tulevia leirejä kohtaan ei näillä nuorilla ole suuria odotuksia. "Kunhan ei sataisi vettä, niin olisi ihan mukavaa", Paula sanoo vaatimattomasti. "Haluaisin saada uusia tuttavuuksia", Sakari toivoo.
Siitä, onko isosena olemisesta hyötyä tulevaisuutta ajatellen näillä nuorilla on erilaisia mielipiteitä. Sakarin mielestä hyötyä ei ole, mutta muut ovat toista mieltä. "Joissakin tutor-koulutuksissa kysytään onko ollut isosena", Satu kertoo.
"Kyllähän tässä tulee harjoitettua sosiaalista kanssa käymistä, ja siitä on aina hyötyä elämässä", Paula sanoo oman kantansa asiaan. "Saahan tästä ainakin jonkinlaista kokemusta", Jarkko lisää.
Niille, jotka miettivät isoskoulutukseen menoa, nuoret antavat kullanarvoisia neuvoja. "Ilman muuta kannattaa alkaa isoseksi tai ainakin kokeilla", kehottaa Paula. "Koulutus ei ole yhtään rassaavaa, ja isostoiminta antaa paljon", Satu kehuu.
Pojilla on asiaan vähän toisenlainenkin puoli. "Pitää olla ainesta, että lähtee isoseksi. Ei saisi vain lähteä völläämään", Sakari ja Jarkko neuvovat. "Pakolla ei myöskään kannata lähteä, pitää itse tykätä siitä", he jatkavat.