Tanner tömisee, kun toistasataa kiloa ihmislihaa mäjähtää kanveesiin. Viikosta toiseen miehet trikoissaan käyvät hyvän ja pahan taistelua. Seuraavalla viikolla ovat osat jo vaihtuneet, mutta kamppailu jatkuu.
Televisio loi ensimmäisen showmiehen, mutta juuret ovat 1800-luvun Yhdysvalloissa. Nykyisiin mittoihin laji pääsi kuitenkin vasta 1940-luvulla, kun televisiot yleistyivät kodeissa. Uusi media tarvitsi sisältöä, ja painiohjelmia oli helppo ja halpa tuottaa: tarvittiin vain muutama kamera, koska kaikki toiminta keskittyi pienelle alalle.
Ensimmäinen sankari oli Gorgeous George, joka vei show´nsa pidemmälle kuin muut: Hän oli blondannut hiuksensa ja pukeutui purppuraviittaan. Kehään hän tuli punaista mattoa pitkin kampaajansa kanssa. Gorgeous George oli ensimmäinen painija, jota yleisö rakasti vihata.
Showpaini oli Yhdysvalloissa jaettu alueisiin, joita eri painiliitot ja -promoottorit hallitsivat. Kattojärjestönä toimi National Wrestling Alliance (NWA), jonka raskaansarjan mestarin kaikki tunnustivat.
Järjestelmä romuttui 1970-luvulla, kun Vince McMahon - promoottori kolmannessa polvessa - laajensi isänsä perustaman World Wrestling Federationin (WWF) kattamaan koko maan. Ensi töikseen hän osti muiden järjestöjen huippupainijat. Näiden joukossa oli Hulk Hogan.
Hulk Hogan oli pikkutekijä, kun Sylvester Stallone pyysi häntä Rocky
III:een. Pieni rooli Thunderlipsinä oli menestys, ja 1982 ilmestyneen elokuvan jälkeen Hulk Hoganin ura lähti rakettimaiseen nousuun. Stadionit täyttyivät faneista, jotka halusivat nähdä keltapuna-asuisen idolinsa. Hulkomania oli alkanut.
Hoganin uran kohokohta oli Wrestlemania III:ssa 1987. Yli 90 000 ihmistä pidätti henkeään, kun hän nosti jättiläismäisen Andre the Giantin käsivarsilleen ja paiskasi kanveesiin.
Hoganin valtakausi kesti 1990-luvulle saakka. Nykyisin Hogan on puoliksi eläkkeellä, mutta julkisuudesta mies ei ole kadonnut. Osbournes-tyyliin tehty tosi-tv-ohjelma Hogan knows best on suosittu Yhdysvalloissa.
Showpaini eli kulta-aikaansa Hulk Hogan aikana. 1990-luvun alussa WWF joutui kuitenkin suuriin vaikeuksiin. Katsojamäärät stadioneilla ja kotikatsomoissa romahtivat. Samaan aikaan McMahon sai syytteen kasvuhormonien välittämisestä painijoilleen. Alamäki jyrkkeni, kun muut painiliitot valtasivat menettämiään asemia takaisin.
McMahon kävi vastahyökkäykseen. Hän muutti show´nsa raaemmaksi ja väkivaltaisemmaksi. Uusi WWF attitude toimi. Ihmiset palasivat katsomoihin ja television ääreen.
Uuden tyylin keulakuvana oli Stone Cold eli Steve Austin, jonka auktoriteetteja halveksiva asenne oli fanien mieleen. McMahon kantoi kortensa kekoon luomalla itsestään showpainin vihatuimman hahmon: röyhkeän, manipuloivan ja itsekeskeisen Mr. McMahonin, joka omistaa WWF:n. Luonnollisesti Austin ja McMahon olivat jatkuvasti napit vastakkain.
Mr. McMahon -hahmo on nerokas, sillä McMahon esittää henkilöä, joka hän todellisuudessakin on. Katsojien on vaikea tietää, mikä loppujen lopuksi on totta ja mikä tarua.
Suomeakin on edustettu WWF:n kehissä. Tony Halme paini Japanissa, kun hänestä kiinnostuttiin. Toimistossaan McMahon esitteli Halmeelle hänen roolinsa: Ludvig Borga - The Hellraiser from Helsinki. Kehääntulomusiikkina oli Maamme-laulu!
WWF järjestää otteluita myös Yhdysvaltojen ulkopuolella. Kerran Halme lähti Israeliin, jossa Ludvig Borga SS-tatuointeineen oli pääottelun tähti. Yleisö yritti tulla piikkilanka-aidan läpi Halmeen kimppuun. Onneksi hän hävisi ottelunsa.
1990-luvun puolivälissä Halme sai syytteen kasvuhormoneista. Poliisit yrittivät hänen kauttaan päästä käsiksi McMahoniin, joka oli samoihin aikoihin syytettyjen penkillä. Syytteet Halmetta vastaan hylättiin, mutta painiura loppui.
Halme valittiin eduskuntaan äänivyöryllä vuonna 2002. Hän ei ole ainoa showpainija, joka on siirtynyt politiikkaan. Jesse "the Body" Ventura on toiminut Minnesotan kuvernöörinä. Ja kerrotaan, että USA:n 16. presidentti, Abraham Lincoln oli mestariluokan painija.