Isojen ky­sy­mys­ten äärellä

Pertti Rautiainen käy läpi ihmisen paikkaa maailmankaikkeudessa

Oulu
– Ihminen ei voi ymmärtää itseään ymmärtämättä luontoa, Pertti Rautiainen painottaa.
– Ihminen ei voi ymmärtää itseään ymmärtämättä luontoa, Pertti Rautiainen painottaa.

Tähtitieteen dosentti Pertti Rautiainen luennoi Tiedekeskus Tietomaan 30-vuotisjuhlavuoden syksyn luentosarjassa seuraavaksi. Hän esitelmöi Tietomaan auditoriossa huomenna keskiviikkona kello 18 alkaen.

Luentosarjan aloitti avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja, joka veti auditorion ääriään myöten täyteen kiinnostuneita, osa ei mahtunutkaan sinne.

Olitko paikalla silloin, Pertti Rautiainen?

Olin katsomassa Eskon esitelmää viime kuussa ja tuli vaihdettuakin muutama sana hänen kanssaan esityksen jälkeen. Olemme tunteneet noin 20 vuotta, mutta olemme tavanneet lähinnä kansallisten kokousten yhteydessä.

Mitä tulee maailmankaikkeuden peruskysymyksiin, en usko isoja näkemyseroja löytyvän. Ihmisen roolia tarkasteltaessa Esko tuntuu olevan minua ymmärtäväisempi ja optimistisempi sekoilujemme suhteen.


Millaista vastaanottoa odotat omalta luennoltasi?

Runsas osanotto olisi hienoa, mutta en lähde arvailemaan yleisömäärää. Toivottavasti esitelmäni herättää ajatuksia. Erityisesti lapset osaavat tehdä hyviä ja vaikeasti vastattavia kysymyksiä.


Miksi meidän ihmisten kannattaa olla kiinnostuneita maailmankaikkeudesta, jossa elämme?

Emme voi ymmärtää itseämme ymmärtämättä luontoa. Esimerkiksi suurin osa elämän synnylle välttämättömistä alkuaineista on syntynyt tähtien sisällä ydinreaktioissa. Toisaalta lähiavaruuden ilmiöt vaikuttavat suuresti elämään maapallolla. Avaruuden suuret etäisyydet ja pitkät aikaskaalat voivat myös auttaa suhteuttamaan arkisia ongelmiamme.


Mikä sinusta on siinä kiehtovinta?

Yksi esimerkki on tähtien synty ja kehitys. Kuinka aine voi avaruudessa kasaantua tiivistymäksi, jonka keskustassa käynnistyvät ydinreaktiot. Tällä tavalla syntynyt tähti voi loistaa miljardien vuosien ajan ennen tuhoutumistaan.

Ja kuinka ihmeellistä on se, että me voimme ymmärtää kaikkea tätä fysiikan lakien avulla.


Onko planeetta Maa jotenkin poikkeuksellinen? Olemmeko me täällä yksin?

Avaruudesta on löydetty tuhansia planeettoja kiertämässä omaa keskustähteään. Osa näistä on Maan kokoluokkaa ja sijaitsee elämälle suotuisalla etäisyydellä tähdestä. Tältä osin Maa ei ole kovin poikkeuksellinen.

Mutta kuinka monella tällaisella planeetalla on yhtä suuri kuu, meriä ja mantereita sekä elämää? Tähän kysymykseen emme vielä tiedä vastausta. On mahdollista, että Maa on tässä suhteessa hyvinkin poikkeuksellinen.

Jos veikkaamaan lähdetään, en usko meidän olevan yksin, mutta älyllinen elämä saattaa olla hyvin harvinaista.


Jos saisit tilaisuuden osallistua avaruusmatkalle, minne suuntaisit?

Edgar Rice Burroughsia lapsena lukeneena valintani olisi Barsoom eli Mars. Ei sieltä kyllä taitaisi niitä marsilaisia prinsessoja ja prinssejä löytyä.

Ilmoita asiavirheestä