Kian vyörytys Suomen markkinoille on ollut suhteellisen vahva. Osittain tämä on johtunut mallivalikoiman laajuudesta, tarjolla on menopeliä pikkuautosta keskiluokan kautta tila-autoihin ja maastureihin.
Carnival edustaa Kia:n käsitystä isosta tila-autosta. Käytännössä autosta huomaa heti, että sen suunnittelun lähtökohdat on haettu USA:ssa suosituista isoista tila-autoista, siksi samanlaisia suurin osa ratkaisuista on.
Myös alusta on viritelty rapakon takaisia markkinoita silmällä pitäen mukavuuspainotteisesti. Siinä ei ole mitään vikaa sinänsä, mutta tässä se tuo ajamiseen ja kuljettajan saamaan ajotuntumaan löysyyttä ja epämääräisyyttä, joka saattaa säikäyttää esimerkiksi tiukemmissa väistöissä. Auton renkaat kun tuntuvat menettävän silloin otteen tiehen.
Penkit ovat isot mutta eivät tarjoa mitenkään erikoista sivuttaistukea. Ulos näkee hyvin lukuunottamatta keulaa, joka häviää koostaan huolimatta kuljettajan näkökentästä.
Isot liukuovet helpottavat oleellisesti takaosaan nousua. Auto on periaatteessa seitsenpaikkainen, mutta takimmaisen penkkirivin kolmas paikka ei sovellu jatkuvaan käyttöön.
Kuusipaikkaisena auto tarjoaakin sitten lähes luksusluokan tilat matkustajille. Sitä vaivaa kuitenkin tila-auton tyyppiominaisuus: tavaratilaa ei ole kovin paljon tarjolla, mikäli kaikki matkustajapaikat ovat käytössä. Onneksi tiloja voi muunnella sujuvasti ja penkit lähtevät irtikin kohtuullisella työllä. Toisaalta penkit eivät ole niitä kevyimpiä sarjassaan, joten ihan päntiönnään niitä ei viitsi ottaa pois ja asentaa takaisin.
Carnival on kookas ja sitä myötä raskas auto. Moottorit on valittu sen mukaan. Tarjolla on joko 2,9-litrainen common-rail -diesel tai 2,5-litrainen V6 bensiiniversio. Vaihteiston virkaa toimittaa joko neliportainen automaatti tai viisiportainen manuaali.
Koeajoautoksi valikoitui 2,5-litrainen bensiinikone ja automaattilaatikko. joka nostaa auton hintaa 2 000 eurolla. Vaihteisto toimi moitteettomasti ja sopeutui kiitettävästi ajajan kulloinkin käyttämään ajotyyliin. Talviajoa varten käytettävissä oli lisäksi erityisen hold-toiminto, jota käytettäessä moottorijarrutus on kytkettävissä päälle tai pois.
Diesel-versioon saa lisäksi joko taloudellista tai sporttisempaa ajotapaa korostavan valinnanvaihtoehdon, mutta suoraan sanoen varsinkin taloudellisuusvaihtoehto olisi ollut tarpeen bensiiniversiossakin, sen verran janoiseksi moottori osoittautui eteenkin taajamissa. Tosin auton massaa pystyy jokapäiväisessä ajossa jossakin määrin käyttämään hyväkseen. Kun paritonnisen keijukaisen saa kunnolla liikkeelle, lipuu auto suhteellisen pitkiäkin matkoja eteenpäin ilman kaasujalan lihasten koukistamista.
Yksinkertaisin talouslääke lienee vähintään viisiportaiseen automaattilaatikkoon siirtyminen. Toisaalta auton pääasialliset markkinat löytyvät USA:sta ja niin kauan kuin siellä pystytään pitämään kiinni täkäläisittäin ajatellen halvasta bensiinin hinnasta, ongelma ei valmistajan kannalta asioita tiiraillessa ole kovin suuri.
Carnival voi hyvinkin löytää ystäviä myös Suomesta, mutta diesel-versio lienee silloin se oikea vaihtoehto. Toisaalta yli 2 000 kiloa painavan auton käyttövero nousee sen verran suureksi, että liikkumistarpeen tulee olla vähintään puoliammattimaista.
Kiinnostavimman vaihtoehdon Carnival tarjoaakin isoihin jenkkitila-autoihin ihastuneille, onhan hintaero esimerkiksi Chrysler Voyagerin perusmalliin noin 6 000 euron luokkaa.
MATTI HEIKURA