Mono Kuoppala,
nuorisotyönohjaaja, Oulun tuomiokirkkoseurakunta
Tapaamme keskiviikkoisin kello 14–16 Keskustan seurakuntatalolla yläkouluikäisten ja sitä vanhempien nuorten kanssa herkullisen välipalan sekä tärkeimpien kuulumisten merkeissä. Kyseessä on Iso T -toiminta. Koulupäivän jälkeen kahvi, tee, leivät ja pikku makea maistuvat. Usealle idea tuvasta on tuttu jo alakouluikäisten vastaavasta toiminnasta, joka pyörii tiistaisin ja torstaisin.
Tuvassa nuori ja hänelle tärkeät kuulumiset ovat keskiössä. Muu maailma ja siellä olevat haasteet jäävät harmaana taustalle. Toki kuuntelemme ja puhumme niistä aiheista, joista nuoret haluavat keskustella. Osa haluaa tehdä tuvassa läksyjä tai pelailla pelejä. Parasta on se, että on mahdollisuus huokaista hetki. Suoraan koulupäivän jälkeen sille on erityisen suuri tarve. Jos lukujärjestyksessä koulu loppuu ajoissa, on tuvassa mahdollisuus tavata kavereita ja tutustua uusiin ihmisiin.
Kysyin muutamalta Iso T:ssä käyvältä nuorelta, mitä he kertoisivat siitä henkilölle, joka ei ole koskaan käynyt siellä. Vastaukset olivat hyvin samansuuntaisia.
Tässä on niistä kaksi: ”Kotoisa paikka. Aina kun menee sisään, tuntuu siltä että kaikki on kavereita keskenään ja kenelle tahansa voi jutella, sua kuunnellaan ja otetaan huomioon. Rentoa meininkiä, ei tarvitse pelätä mitään tai jännittää, kaikki tulee toistensa kanssa toimeen”. ”Tupa on paikka, jossa voi nähä kavereita ja muita ihmisiä ja siellä on tosi turvallinen olo ja aina löytyy joku jolle jutella ja siellä joku aina kysyy kuulumiset. Piristävä hetki viikossa ku pääsee näkeen ihmisiä ja ruokaa saa jos on nälkä. Siellä saa olla just oma itsensä ja kaikki otetaan lämmöllä vastaan”.