Ateena Katsomo huutaa hurraa, kun sinivalkoiset värit juoksevat olympia-areenalle. Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch istahtaa katsomoon eturiville, ja sinivalkoinen joukkue aloittaa ottelunsa Espanjaa vastaan.
Hyvä, Suomi? Ei vaan Islanti - tuo sympaattinen pieni pohjoismaa.
Alle 300 000 asukkaan Islanti pystyy siihen, mihin Suomi tai moni muukaan reilusti isompi valtio ei kykene. Islannilla on jälleen edustus olympialaisten joukkuelajissa.
Islanti kuuluu miesten käsipallon maailman eliittiin. Se ei ole aivan selviytynyt mitaleille arvokisoissa, mutta on suurten turnausten vakiokamaa. 12 joukkueen olympiaturnauksessa Islanti on ainoa pohjoismaa. Jopa kolme peräkkäistä olympiahopeaa saavuttanut Ruotsi jäi kisojen ulkopuolelle.
80 prosenttia kansasta tv:n ääressä
Koko Islanti tietää, minkä arvoinen kisalippu on pienelle maalle.
"Parhaimmillaan pelejämme seuraa televisiosta jopa 80 prosenttia kansasta", Islannin maajoukkueen kakkosvalmentaja ja käsipalloliiton johtaja Einar Thordvardarson mainitsee.
Islanti on ylpeä pojistaan ja pojan pojistaan, gudjonssoneista, gunnarssoneista ja hallgrimssoneista. Käsipallo kamppailee jalkapallon kanssa suosituimman lajin tittelistä ja varsinkin arvokisojen aikaan kansalaisista tulee käsipallohulluja.
Tiedättehän, miten se hulluus menee. Jos joukkue pärjää, lähes jokainen islantilainen on innoissaan. Jos joukkue ei pärjää, jokainen on parempi valmentaja kuin Gudmundur Gudmundsson.
Kuulostaa tutulta.
MM-turnauksen järjestäjänä
Entinen maajoukkueen maalivahti Thorvardarsson on jo neljänsissä olympialaisissaan. Pelaajana hän oli mukana, kun Islanti sijoittui 1984 Los Angelesissa kuudenneksi, 1988 Soulissa kahdeksanneksi ja huipentumana 1992 Barcelonassa neljänneksi.
Historiallinen mitali karkasi Ranskalle neljän maalin erolla.
Saarivaltio vavahteli Barcelonan neljännen tilan ansiosta. Kansainvälinen liittokin innostui ja Islanti sai kaikkien aikojen pienimpänä valtiona järjestää MM-kisat.
"Saimme kisat, mutta se kävi meille kalliiksi. MM-kisat toi lajille kuitenkin nostetta pariksi vuodeksi. Nyt liiton talous on ihan hyvässä kunnossa", Thorvardarsson kertoo.
Islanti pääsi Ateenan olympialaisiin mukaan seitsemäntenä Euroopan maana MM-kisojen sijoituksensa perusteella. Piskuiselle valtiolle joukkueen selviäminen kisoihin on pieni lottovoitto: olympiajoukkueen koko kasvoi saman tien lähes 60 prosenttia.
Ateenan kisakoneeseen nousi lopulta 26 urheilijaa.
Islantilaiset ottavat käsipallojoukkueen kisamatkasta kaiken irti, sillä maan menestysmahdollisuudet olympialaisten eri lajeissa ovat perin hintelät.
Olympialaisten historia tuntee vain kolme islantilaista olympiamitalistia. 1956 kolmiloikkaaja Vilhjalmur Einarsson pomppasi hopeapallille, 1984 judoka Bjarni Fridriksson voitti pronssia ja edellisissä olympialaisissa Sydneyssä seiväshyppääjä Vala Flosadottir riemastutti kolmannella tilallaan.
Perinteet
pitkältä ajalta
Miten on mahdollista, että asukasluvultaan puolen Helsingin kokoinen maa saa tasaisin väliajoin edustuksen joukkuelajiin? Suomalaiset palloilujoukkueet ovat saaneet yrittää turhaan kisoihin jo vuosikymmenien ajan.
Eihän Islannissa ole kuin noin 300 käsipalloilijaa, joita voi kutsua kilpaurheilijoiksi.
"Meillä on tässä lajissa todella pitkät perinteet. Olemme jo yli 30 vuoden ajan pystyneet pitämään tasomme maailman kymmenen parhaan maan joukossa. Lisäksi käsipallo on aina ollut suosittu laji Islannissa", Thorvardarsson listaa.
Pitkät perinteet tuovat itseluottamusta ja varmuutta tekemisen oikeasta suunnasta.
"Islannissa on hyvä valmennustietous", Thorvardarsson kuittaa.
Perinteistä ja menestyksestä huolimatta joukkuelaji on joutunut usein kamppailemaan maan olympiakomitean tuesta. Vasta viime vuosina käsipallon rahamäärät ovat nousseet korkeammalle tasolle.
"Jos selviämme kisoihin, saamme aina hyvin rahaa. Mutta vasta sitten jos todella selviämme kisoihin. Muuten on vähän vaikeampaa. Toki saamme tukea myös Islannin urheiluliitolta."
Samaranch
tyytyväisenä
Pieni ja sinnikäs islantilaisyleisö taistelee äänellään espanjalaiskannattajien ylivoimaa vastaan. Lopulta olé on kovin huuto ja islantilaiset väsähtävät.
Niin käy myös pelikentällä.
Islanti hukkaa monta loistopaikkaa 19-19-tasatilanteessa ja häviää Espanjalle lopulta 23-31. Espanjalainen rautaherra Samaranch hännystelijöineen poistuu tyytyväisenä paikalta.
Islannilla on kahdesta ottelusta kaksi tappiota. Valmentaja Gudmundur Gudmundssonin paikalle on kohta tarjolla tietäväisiä asiantuntijoita.
"Olympialaisissa kaikki on toiminut mahtavasti. Organisaatio toimii ja areena on upea. Nyt pitäisi vain voittaa otteluita", Gudmundsson huokaa.
Kaukana Atlantin valtameren keskellä tuhannet ja taas tuhannet islantilaiset sulkevat television pettyneenä.