Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisat Val di Fiemmessä huipentuvat lauantaina miesten 50 kilometrin vapaan tyylin kisaan. Suomalaisten kisat huipentuvat jo perjantaina illalla. 50 kilometrin hiihdosta ei ole kovin kummoisia odotettavissa.
50 kilometrin hiihtämisestä on tullut viimeisten vuosien aikana suomalaisille arvokisojen pakkopullaa. Miehiä on saanut houkutella lähtöviivalle hyvällä ja pahalla.
Mika Myllylä on poikkeustapaus: hän hiihti 50 kilometriä mielellään ja hiihti hyvin. Myllylä voitti maailmanmestaruuden 1997 ja 1999.
Lauantaina hiihtokisojen kuninkuusmatkalle starttaa kolme suomalaista: kolme nuorta miestä, jolle kenellekään 50 kilometrin hiihto ei ole varsinainen unelmien matka, eikä kenelläkään ole matkalta turhan paljon kilpailukokemusta.
Hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Reijo Jylhä lupasi kauden alussa, että MM-kisojen 50 kilometrin kisassa on täysi neljän hiihtäjän miehitys. Ennen kisareissua määrä laski kolmeen mieheen. Kisan aattona ei ole enää varaa tinkiä.
Nuoret miehet uhrautuvat isänmaan ja Hiihtoliiton puolesta.
Naganon
katastrofi
Edellisten vuosien arvokisojen 50 kilometrin hiihdoissa on aineksia ainakin yhteen bestselleriin, on niissä sen verran sattunut ja tapahtunut.
Vuoden 1998 Naganon olympialaisten 50 kilometriä oli suomalainen katastrofi. Väsymyksen uuvuttamista joukoista ladulle löytyi vain yksi urhoollinen, Keminmaan Juha Alm. Ainoana suomalaisena hän oli myös paras suomalainen: 54.
Tulos oli sen verran murheellinen, että silloinen Olympiakomitean valmennuspäällikkö Heikki Kantola suorastaan kihisi raivosta. Kantola piti huolen siitä, että Salt Lake Cityssä sama ei toistunut: ladulla oli kolme suomalaista, mutta perin vaatimattomin tuloksin.
Kahden vuoden takaiset Lahden kisat olivat oma lukunsa. Vielä kisan aattopäivänä Mika Myllylä uhosi hiihtävänsä päätösmatkan vaikka susiturkki yllä. Kisapäiväksi oli luvattu tiukkaa pakkasta.
Lähtöviivalla ei näkynyt Myllylää eikä susiturkkia. Mies oli autoillut yöllä kotiinsa Haapajärvelle tulossa olevan dopingkohun alta pois.
Kuninkuusmatkalla oli kaksi sprintteriä (Ari Palolahti ja Petri Ylönen) sekä yksi juniori (Sami Jauhojärvi).
Vuoden 1992 olympialaisissa 50 kilometrin kisaan keskittynyt Jukka Hartonen hiihti itsensä niin piippuun, että keskeytti ja puhkesi itkuun.
Häpeä oli liian kova. Falunissa 1993 Hartonen paikkasi mainettaan: mies horjui ainoana suomalaisena maaliin ja suoraan tiputukseen. 14:nneksi sijoittunut Hartonen oli sankarin viittansa ansainnut. Hän taisteli isänmaan puolesta.
Suomen kolmikko lauantain kisassa on Teemu Katilakoski (25) Olli Ohtonen (23) ja Timo Toppari (24). Vain Kattilakoskelle 50 kilometriä on kisojen päämatka, ja sekin vain olosuhteiden pakosta: vapaaseen hiihtotyyliin erikoistuneelle hiihtäjälle ei kisoissa ollut tarjolla muita puhtaasti vapaan tyylin matkoja.
"Se on elämäni ensimmäinen 50 kilometrin kisa", Kattilakoski lyö faktat pöytään.
"Olen toki hiihtänyt pitempiä matkoja, mutta ne ovat olleet yhteislähtökisoja", Alavieskan Virin mies lisää.
Metsästä vaikka
kelkalla pois
Kattilakoski sanoo lähtevänsä kisaan pienellä riskillä. Hänen mielestään sippaaminen ja keskeyttäminen ovat vaihtoehtona parempia kuin keskinkertainen ja pikkunätti hiihto.
"Kyllä sieltä joka tapauksessa pois pääsee. Jos ei muuten, niin järjestäjät tuovat kelkalla."
Olli Ohtonen valittiin kisoihin takaa-ajon SM-kisamenestyksen perusteella. Ski Team Vuokatin hiihtäjä arvasi kuitenkin, että nakki viuhuu myös 50 kilometrin kisaan.
"Toivottavasti pääsen maaliin. Tulisi näissä kisoissa täyteen sata kilometriä kilpahiihtoa", Ohtonen sanoo.
Myös Timo Toppari on urakoinut, ja mies sanoo tuntevansa sen lihaksissa - mutta ei kun urheasti härkää sarvista ja mahdollinen kritiikki pystyssä päin vastaan.
"Viimeisen kahden vuoden aikana on tullut niin rankasti krittiikkiä, että siihen on jo tottunut. Ei kai meikäläistä enää mikään hetkauta", Ypärin Urheilijoiden mies toteaa.