Olin neljä, kun isä lähti. Seuraavan kerran kuulin hänestä vastatessani puhelimeen täysi-ikäisyyden kynnyksellä: ”Isäs täällä moi.”
Hämmentyneenä kysyin, että kuka. Sovimme matkustavani kylään hänen luoksensa. Öinen Helsingin rautatieasema oli kolkko paikka, kun isä ei tullutkaan.
Lapsuudessani isä, Joulupukki ja Tarzan olivat keskenään tasavertaisia satuhahmoja. Isästä minulla oli kaksi muistoa: kerran hän nukkui sohvalla ja toisen kerran keitti lenkkimakkaraa.