Kolumni

Isäni väitti vielä kuo­lin­vuo­teel­laan­kin minun pi­lan­neen hänen elä­män­sä – Silti ajat­te­len, että olen on­ne­kas, kun minulla oli hänet

Olin neljä, kun isä lähti. Seuraavan kerran kuulin hänestä vastatessani puhelimeen täysi-ikäisyyden kynnyksellä: ”Isäs täällä moi.”

Hämmentyneenä kysyin, että kuka. Sovimme matkustavani kylään hänen luoksensa. Öinen Helsingin rautatieasema oli kolkko paikka, kun isä ei tullutkaan.

Lapsuudessani isä, Joulupukki ja Tarzan olivat keskenään tasavertaisia satuhahmoja. Isästä minulla oli kaksi muistoa: kerran hän nukkui sohvalla ja toisen kerran keitti lenkkimakkaraa. Isän kasvoja en muistanut. Usvan takaa erotin nauravan hahmon.

Vuosittain askartelin koulussa isänpäiväkortin papalle, joka asui meillä.

Tärkeimmät tarinat läheltäsi joka päivä

Kaleva kertoo, mitä Pohjois-Suomessa tapahtuu ja miksi sillä on väliä. Ensimmäiset 2 kk yhteensä 9,90 €

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi Pelit ja koulutukset Tilaajaedut