Tarina on osa laajempaa kokonaisuutta, joka kertoo ihmisten kokemuksista Oulun lastensuojelusta.
Olin huolissani teini-ikäisestä lapsestani, joka pelasi jatkuvasti tietokoneella. Hän hääräsi muun muassa niiden samojen sotapelien kimpussa, mitä Suomen koulusurmaajat aikanaan pelasivat. Usean vuoden ajan yritimme puuttua pelaamiseen, mutta mikään ei tehonnut.
Kerran päätin katkaista lapselta nettiyhteyden, mistä hän hermostui silmittömästi. Hän möykkäsi huoneessaan ja tuli olohuoneeseen, missä hän tiputti valokuvataulun seinältä.
Käskin lasta korjata jälkensä. Kun hän ei suostunut siihen, pakotin hänet tekemään sen. Painoin häntä polvella selästä lapsen potkiessa ja riehuessa vastaan. Itkun kera hän lopulta teki, mitä käskettiin.
Tämän jälkeen lapsi soitti hätäkeskukseen ja poliisit tulivat kotiimme. Myös lastensuojelusta oltiin tulossa, mutta ennen heidän saapumistaan lähdin viemään toista lasta harrastuksiin.
Palatessani sosiaaliviranomaiset ja vaimo odottivat kotona. Minua kohtaan oltiin hyvin syyttäväisiä. Poliisi halusi nähdä aseeni, joita minulla on metsästysharrastukseni vuoksi.
Lapsella oli selässä punoittava jälki, jota lähdettiin näyttämään lääkärille. Jälkikasvuni naureskeli ovella, että nyt ukko joutuu satimeen. Tapauksesta tehtiin rikosilmoitus, jonka johdosta en myöhemmin saanut uusittua järjestysmieskorttiani.
Sosiaaliviranomaiset yrittivät sopia kanssani keskustelupalaverin, mutta en minä uskaltanut heidän kanssaan alkaa keskustelemaan.
Koen, että perheemme kohdalla lastensuojeluviranomaisten toiminta ei ollut rakentavaa. Olisi ollut paras, jos olisimme kokoontuneet tänne meidän kotiimme lämminhenkisesti miettimään tilannetta.
En ole mielestäni menetellyt väärin. Tein lapselle rajat ja pyrin saamaan hänet noudattamaan sääntöjämme. Keskustelu ei auta vaan tarvitaan jämerä pysäytys eli se, että pakotetaan toimimaan fiksujen käytöstapojen ja sääntöjen mukaan. Minusta on harmillista, että fyysisen kurituksen kieltäminen on viety Suomessa niin pitkälle, ettei lasta saisi enää edes tukistaa.
Nyt en enää uskalla ojentaa teini-ikäistäni lainkaan. Hänen äitinsä yritti vastikään nuhdella häntä, mutta kaatui, kun lapsi nakkasi hänet ulos huoneestaan.
Pelkään pahoin, että lapsi tekee jonain päivänä jollekin jotain todella ikävää. Olen poliisillekin sanonut, että tässä teillä saattaa olla seuraava koulusurmaaja.
